Keakanan

Sometimes you find yourself thinking about the future. Both your own future, and the future of the world. Not necessarily about whether global warming will destroy everything, but about little things. Details.

In ten years, will I still have the same job? Is Facebook still around or has some other site taken over? Will the Japanese pop group AKB48 hold an audition for their 78th generation? Will I still like their music? I sure hope so. Will it still be socially acceptable for me to like their music? Is it even now?

In one hundred years? I probably won’t be around, but will Facebook still thrive? What about Wikipedia?

Thousand years?

Assuming mankind survives on Earth long enough, in the year 127,683 CE, will we still count years like that? When will we decide the numbers are too long?

What will the stars look like? They move slowly, and the constellations will be different.

How will the languages evolve? How many languages will survive? Will new ones emerge?

Will the germander speedwell (Veronica chamaedrys, my favourite flower) still open its blue flowers for us to love?

Veronica chamaedrys

Joskus sitä huomaa ajattelevansa tulevaisuutta. Sekä omaa tulevaisuuttaan että maailman tulevaisuutta. Ei välttämättä sitä, tuhoutuuko kaikki ilmaston lämmetessä, vaan pikkuasioita. Yksityiskohtia.

Kymmenen vuoden kuluttua, olenko vielä samassa työpaikassa? Onko Facebook vielä olemassa vai onko jokin muu sivusto ottanut sen paikan? Hakeeko japanilainen pop-yhtye AKB48 uusia jäseniä 78. sukupolveensa? Pidänkö vielä heidän musiikistaan? Toivon totisesti niin. Onko minun yhä sosiaalisesti hyväksyttävää pitää heidän musiikistaan? Onko edes nyt?

Sadan vuoden kuluttua? Minä tuskin olen enää olemassa, mutta jaksaako Facebook yhä sinnitellä? Entä Wikipedia?

Tuhannen vuoden?

Olettaen että ihmiskunta pysyy elossa Maapallolla tarpeeksi kauan, laskemmeko vuonna 127 683 jaa. yhä vuosia samalla tavalla? Milloin päätämme, että vuosiluvut ovat liian pitkiä?

Miltä tähdet näyttävät? Ne liikkuvat hitaasti, ja tähdistöt muuttuvat.

Miten kielet kehittyvät? Kuinka monta kieltä on jäljellä? Syntyykö uusia kieliä?

Avaako nurmitädyke (Veronica chamaedrys, lempikukkani) yhä siniset kukkansa meidän rakastettavaksemme?

Posted in Miscellaneous, Posts in English, Posts in Finnish | Comments Off

Kielivirheitä

Taitaa olla korkea aika kirjoittaa blogiin jotakin. Olen jo jonkin aikaa kerännyt materiaalia tätä postausta varten. [Miksi näitä sanotaan? Blogimerkintä kuulostaa tyhmältä, postaus on aikamoinen anglisismi. Onko jotakin parempaa sanaa?] Ajattelin nimittäin kertoa yleisistä kielivirheistä. En voi sietää niitä, ja aina kun kuulen tai näen jonkun raiskaavan suomen kieltä, kuvittelen ettei hän välitä yhtään äidinkielestään. Näin ei tietenkään välttämättä ole; saattaa olla kyse tietämättömyydestä tai kielen luonnollisesta kehityksestä. Tässä kuitenkin joitakin sellaisia asioita, joiden toivoisin pysyvän poissa yleiskielestä.

alkaa tekemään: Tätä käytetään niin yleisesti, että peli taitaa olla jo menetetty. Omaan korvaani se kuulostaa aivan käsittämättömän kamalalta. Perinteisten sääntöjen mukaan siis näin: alkaa tehdä, ruveta tekemään, ryhtyä tekemään.

joka ~ mikä: Joka viittaa edeltävään sanaan, mikä koko lauseeseen. “Äidilläni on auto, joka on punainen.” tarkoittaa, että äitini kulkuväline muistuttaa värinsä puolesta erityisen komeaa auringonlaskua. “Äidilläni on auto, mikä on hyvin kätevää.” puolestaan tarkoittaa, että mainittu sukulaiseni pääsee kulkuvälineellään paljon mukavammin paikasta toiseen kuin jalan. Nykytrendi tuntuu olevan se, että joka-sana korvataan mikä-sanalla, siis “Äidilläni on auto, mikä on punainen.” Älkää tehkö näin, se on sekavaa.

toisen infinitiivin instruktiivi: Tässä teille sanahirviö, jonka lienette joskus jopa kuulleet, jos teillä oli asiansa osaava äidinkielen opettaja. Ainakin jos olitte ylipäätään hereillä ah niin auvoisilla äidinkielen tunneilla. Kyseessä on siis muoto “tehden”, “kävellen”, “syöden” jne. Se ilmaisee aina samanaikaista toimintaa pääverbin kanssa. Ei voi sanoa “Auto suistui tieltä törmäten puuhun”, koska auto suistui ensin ja törmäsi vasta päästyään tien vieressä kasvavaan ryteikköön. Tätä käytetään väärin niin usein, että se särähtää korvaani joskus silloinkin, kun sitä käytetään oikein. On kieltämättä välillä vaikea tajuta, ovatko tapahtumat samanaikaisia vai eivät. Nyrkkisääntö on se, että 2. inf. instr. voidaan korvata ilmauksella “siten että”. Esimerkki oikeasta käytöstä olisi vaikkapa “Barbara matkusti Turkuun junassa istuen.”

kuin: Kuin-sanan edelle ei tule pilkkua. Kuin-sana ei ole sama asia kuin kun-sana. “Kuin” ilmaisee vertailua, “kun” aikaa. Kuin-sanan pilkutus on tosiasiassa hieman monimutkaisempi kuin äsken sanoin, sillä virallisten sääntöjen mukaan kuin-sanan edelle tulee pilkku, jos se aloittaa sivulauseen. Pilkun voi kuitenkin jättää pois, jos edellä on sana, johon “kuin” viittaa. Täten siis virkkeessä “Se on kauniimpi kuin muistinkaan” voi olla pilkku tai olla olematta. Käytännössä pilkkua vaativia tapauksia tulee vastaan hyvin harvoin.

kuin mitä: Kummasti on tämäkin yleistynyt. Usein aivan turhaan lisätään mitä-sana vertailulauseeseen. Netistä löytyy lauseita kuten “Tilanne Afganistanissa on paljon pahempi kuin mitä tiedotetaan”, “Lääkäritilanne on todellisuudessa huonompi kuin mitä valtuustossa uskotaan”, “Onko Thaimaa niin kamala kuin mitä sanotaan?” ym. Ei sinne tuollaista täytesanaa tarvita. Tilanne saattaa muuttua, jos tarvitaan jotakin tiettyä sijamuotoa: “Tätä sovelletaan vain, kun käyttäjän hakema sijainti on samassa maassa kuin missä käyttäjä sijaitsee fyysisesti”, “Voiko mennä naimisiin eri kunnassa kuin missä asuu?”, “Lihon eri paikkaan kuin mistä laihdun”, “Monet Mahlerin sinfoniat päätyvät eri sävellajiin kuin mistä ne ovat alkaneet” jne. Joskus mikä-sanan voi mielestäni silloinkin jättää pois; en itse asiassa edes tiedä, mikä virallinen kanta on tähän asiaan.

yhdys sanat: Harva tuntuu nykyaikana tietävän, mikä on yhdyssana. Eivät ne ole niin vaikeita kuin luullaan. Tekstiviesteissä yhdyssanoja kirjoitetaan erikseen hyvin usein. Luulen että se johtuu T9-tekstinsyötöstä, jossa yhdyssanan alkuosa pitää usein hyväksyä ennen loppuosan kirjoittamista. Ihmiset eivät taida tietää, että sen voi hyväksyä muutenkin kuin välilyöntiä painamalla. Joka tapauksessa yhdyssanavirheitä tehdään hälyttävän paljon muissakin teksteissä.

halpalento-yhtiö: Tämä hyperkorrektismi on jatkoa edelliselle kohdalle. Säännön mukaan yhdyssanan osien väliin tulee yhdysmerkki, jos edellinen osa loppuu samaan vokaaliin kuin millä jälkimmäinen alkaa. Siis linja-autossa on yhdysmerkki mutta lento-yhtiössä ei ole. Tämä siitäkin huolimatta, että osien välissä ainakin huolitellussa puheessa on glottaaliklusiili, eli sama konsonantti, joka linja-autonkin keskellä on.

netto hiilidioksidi-kuormitus: YLEn toimittaja osoittaa suomen kielen osaamisensa. Tämä oli bioetanolista kertovassa uutisessa: “Esimerkiksi kun käytetään jätepohjaisia ratkaisuja, niin netto hiilidioksidi-kuormitus ilmakehään vähenee.” Tuo olisi käytännössä yksi yhdyssana, johon ei tarvittaisi edes yhdysmerkkiä: nettohiilidioksidikuormitus. Sana on kuitenkin varsin kömpelö, joten parempi olisi sanoa vaikka “hiilidioksidin nettokuormitus”. Tässä tapauksessa tosin sanajärjestystä ei olisi voinut muuttaa, koska kyseessä oli lainaus haastateltavalta.

matelia, vartia: Lukekaapas vähemmän niitä Sormusten herroja. Tekijännimissä (ei: tekiännimissä) on j-kirjain. Haltia on poikkeustapaus, joka on tehty erottamaan mytologisen olennon merkitystä hallussapitäjän merkityksestä. Kyseisiä otuksiakin voi aivan hyvin edelleen kutsua haltijoiksi, joskin se saattaa kuulostaa vanhanaikaiselta.

parenpi: Jälleen yksi hyperkorrektismi. Se siis tarkoittaa virhettä, joka syntyy, kun kielenkäyttäjä muistaa jonkin kielioppisäännön ja luulee, että sitä pitää noudattaa kaikissa mahdollisissa tapauksissa. Kirjoitetaan kyllä “Taidanpa mennä nukkumaan” ja “Onpa tämä hyvää ruokaa”, mutta “Tämä ruoka on parempaa kuin tuo.” Parempi-sana (kuten muutkaan komparatiivit) ei perustu mihinkään n-kirjainta sisältävään sanaan toisin kuin edellä olevat esimerkit, joiden alkuperäinen n-kirjain säilyy p-kirjaimenkin edellä. Tästä poikkeuksena on sana ompi, joka perustuu on-sanaan, mutta joka on vanhastaan kirjoitettu m-kirjaimella.

yhdysmerkki (-) ja ajatusviiva (–): Nämä sekoitetaan varsin usein. Voisi kuvitella, että nuorisokin on opetellut kirjoittamaan kirjoituskoneella, kun ei tahdo sitä ajatusviivaa saada aikaan. En ala tässä selittää (ei: selittämään) viivojen käytön sääntöjä, mutta lopussa olevista linkeistä löytyy niistäkin tietoa. Ajatusviivan (en dash) saa Windowsissa kirjoitettua pitämällä Alt-näppäimen pohjassa ja – ohjelman käyttämästä merkistöstä riippuen – painamalla pöytäkoneen oikean reunan numeronäppäimistöstä (Num Lock käytössä) numerosarjan 0150 tai 8211. Ne kannattaa opetella ulkoa. Toinen vaihtoehto on hakea se Merkistö-ohjelmasta, mutta se vie enemmän aikaa. Kannettavassa tietokoneessa pitää ottaa Num Lock käyttöön (todennäköisesti painamalla Fn + Num Lk) ja käyttää Altin kanssa numeroita, jotka ovat näppäimissä M,J,K,L,U,I,O,7,8,9. Muissa käyttöjärjestelmissä on omat oikkunsa.

Tässä olen nyt paasannut itselleni tärkeästä aiheesta. Päättäkää itse, miten siihen suhtaudutte. En väitä, ettenkö itse tekisi kielivirheitä, varsinkin tuo “alkaa tekemään” on ikäväkseni välillä suustani päässyt. Tahdoin kuitenkin saada sanoa sanottavani. Ai niin, joku saattaa huomata, että blogini käyttää vääränlaisia lainausmerkkejä. Asensin englanninkielisen WordPress-alustan, ja se muuttaa automaattisesti lainausmerkit englannin mallin mukaisiksi. En kuitenkaan jaksa välittää siitä niin paljon, että yrittäisin keksiä keinon muuttaa ne. Varsinkin kun kirjoitan välillä englanniksikin.


Tässä vielä linkkejä Jukka “Yucca” Korpelan erinomaiseen kielioppaaseen:
Etusivu, yhdyssanat, pilkkusääntöjä, muut välimerkit (esim. viivat)

Posted in Finnish, Language error, Posts in Finnish | Comments Off

Homoilta

Sen verran on viime aikoina kohuttu Ajankohtaisen kakkosen homokeskustelusta (YLE TV2 12.10.2010 klo 21.00–23.15), että minäkin nyt katsoin sen YLE Areenasta. Alkuun vähän taustoja itsestäni: En kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, mutta 28.5.1994–28.5.2010 olin Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Eroamispäivämäärä oli symbolinen valinta. En ole koskaan ollut kirkossa käyvää tyyppiä, ja pysyin seurakunnan jäsenenä lähinnä saadakseni halutessani kirkkohäät. Lopulta se ei enää vaikuttanut kovin järkevältä. Seksuaaliselta suuntautumiseltani olen n. 87-prosenttisesti hetero.

Mediassa on puhuttu paljon Suomen Kristillisdemokraattien puheenjohtajan, kansanedustaja Päivi Räsäsen vastuusta viime päivien kirkostaeroamisbuumista. Katsottuani keskustelun olen tästä hieman ihmeissäni. Räsänen ei mielestäni ollut mitenkään hyökkäävä tai äärimmäinen mielipiteissään, ja hänellä oli monia hyviä argumentteja väitteidensä tueksi. Enemmänkin katsoin, että kansanedustaja Pentti Oinonen, kirkkovaltuutettu Sonja Falk ja Patmos Lähetyssäätiön Raamatun opettaja Pasi Turunen olivat melko juuttuneita omiin näkemyksiinsä. Tällaisessa keskustelussa toki voi odottaakin osanottajien olevan haluttomia näkemään vastapuolen argumentteja. Joitakin kertoja kävi niin, että joku keskustelijoista ei vastannut esitettyyn kysymykseen vaan puhui asian vierestä.

Käsittelen tässä joitakin keskustelussa esiin tulleita kommentteja niiden esiintymisjärjestyksessä.

Parisuhteen voi virallistaa kolmella tavalla: heterot voivat mennä naimisiin kirkossa tai maistraatissa, ja homot voivat rekisteröidä parisuhteensa. TV-juontaja, Setan hallituksen jäsen Manne Maalismaa katsoo, että tämä pakottaa parisuhteensa rekisteröineen homoseksuaalin paljastamaan seksuaalisen suuntautumisensa aina kun tiedustellaan siviilisäätyä.

Raamatun opettaja Turunen sanoo: “Homoliitot ei oo samalla tavalla välttämättömän tarpeellisia yhteiskunnalle niin kuin on heteroseksuaaliset suhteet. – – Yhteiskunta tulee varsin hyvin toimeen ilman homoliittoja, mut se ei tule toimeen ilman heteroseksuaalista parinmuodostusta, joka kuuluu, niinku sanoin, se kuuluu luontaiseen järjestykseen niinku painovoima.” Hän sanoo myös, että samalla tavalla voitaisiin vaatia sisarusten välisiä avioliittoja laillisiksi.

Turusella on väittämissään muutama ongelma: 1) Homosuhteista ei ole mitään haittaa yhteiskunnalle, koska homot eivät lisääntyisi vastakkaisen sukupuolen kanssa, vaikka eivät saisikaan mennä naimisiin kumppaninsa kanssa. 2) Sisarusavioliitoistakaan ei sinänsä ole mitään haittaa kenellekään, kunhan osapuolet eivät lisäänny keskenään, koska sisäsiittoisuudesta seuraa tunnetusti ongelmia. 3) Avioliitto ei ole välttämätön asia, kyllä ihmiset tuottavat uusia veronmaksajia, vaikka eivät olisikaan naimisissa. 4) Myöskään kirkko ei ole “välttämättömän tarpeellinen” yhteiskunnalle. Tästä lisää toiseksi viimeisessä kappaleessa. 5) “Luontaiseen järjestykseen” vetoaminen on aika lapsellista. Kuka sen luontaisuuden määrittelee, ellei luonto itse? Jos luonto/Jumala ei haluaisi homoja olevan olemassa, evoluutio/Jumala olisi hoitanut heidät pois päiväjärjestyksestä kauan sitten.

Sateenkaariperheen äiti Heidi Kontkanen vaatii kirkkoa muuttumaan, ja Mr. Gay Finland Kenneth Liukkonen sanoo, että kirkko vainoaa homoja. Kontkasen vaade on sinänsä väärä, koska kirkko ei voi muuttaa Raamatun sisältöä. Eri asia on se, missä määrin kirkko voi luottaa Raamattuun, kun sitä ei kuitenkaan tulkita aina kirjaimellisesti. Keskustelussa mainittiin esimerkkinä kivitystuomiot, mutta tämä oli valitettavasti yksi niistä kohdista, joissa vastapuoli ei suostunut vastaamaan. Liukkosen käyttämä sana “vaino” on puolestaan hiukan kaukaa haettua, tässä olen samaa mieltä Tampereen piispa Matti Revon kanssa.

Ohjelman toisella tunnilla tuli esiin näkemyksiä, joiden mukaan lapsen ei ole hyvä olla perheessä, jossa ei ole sekä isää että äitiä. Mieleeni tuli, pitäisikö siis yksinhuoltajaperheet kieltää lailla. Tähän kohtaan tuli onneksi Päivi Räsäseltä hyvä kommentti, että ei pidä ehdoin tahdoin pyrkiä siihen, että ei ole toista vanhempaa. Toisaalta Kenneth Liukkonen on sitä mieltä, että homoperheeseen adoptointi on esimerkiksi huostaanotetulle lapselle parempi kuin laitostaminen. Päivi Räsäsen mielestä jopa homoparin sisäisen adoption mahdollistava laki oli virhe.

Näyttelijä, sateenkaariperheen lapsi Elsa Saisio on sitä mieltä, että on paljon parempi antaa kotia tarvitsevalle lapselle adoptoinnin avulla koti kuin että homopari muuttaa ulkomaille ja turvautuu kohdunvuokraukseen lapsen saadakseen. Päivi Räsänen puhuu tavallaan samasta asiasta sanoessaan: “Kyse ei ole aikuisen oikeudesta lapseen vaan lapsen oikeudesta vanhempiin.” Hän kuitenkin tarkoittaa vanhemmilla vain isää ja äitiä. Matti Repo on samaa mieltä: “Asiaa pitää katsoa heikomman osapuolen eli lapsen näkökulmasta.”

Räsänen sanoo, että tässä ollaan nyt murtamassa ikiaikaisia isän ja äidin käsitteitä. Ohjelman juontaja Jyrki Richt kysyy, mitä siitä seuraa, rappeutuuko länsimainen kulttuuri? Räsänen sanoo, että ei hän niin ole sanomassa, ja jatkaa sitten asiaansa vastaamatta kysymykseen.

Teatteriohjaaja Mikko Roiha sanoo, että ei ole olemassa jotakin epämääräistä enemmistöä, joka pitää demokratiaa hallussaan ja antaa sieltä suvaitsevaisuutta homoille silloin kun sattuu siltä tuntumaan, eivätkä homot tarvitse lupaa olemassaoloonsa.

Sonja Falk alkoi sanoa, että homoseksuaalista taipumusta ei ole pakko noudattaa ja että kaapista tuleminen ei ole ehkä ihan hyvä termi, mutta lopetti yhtäkkiä kesken. Olisin kovasti tahtonut tietää, mitä ihmettä Falk aikoi sanoa. Räsänen jatkoi hänen puolestaan, että pitää erottaa taipumus ja seksuaalinen käyttäytyminen, eli harjoittaako “ns. homoseksuaalisuutta”. Hänen mukaansa taipumus ei ole kenenkään vika, mutta on moraalinen kysymys, noudattaako sitä. Räsäsen ystäväpiirissä on “paljon sellaisia, eh, useita henkilöitä, jotka kokevat niinku homoseksuaalista identiteettiä, mutta silti pitävät vääränä esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoa tai yhdessä elämistä.” Kansanedustaja Oras Tynkkynen vastaa: “Tää on hyvin ristiriitaista, että toisaalta puhutaan, että ihmiset pitää hyväksyä sellaisina kuin ne on, mutta sitten sanotaan, että älkää vaan tehkö sitä, mitä te olette.”


Tuossa nyt oli sellaisia asioita, joihin itse kiinnitin huomiota. Oma mielipiteeni on se, että sillä ei pitäisi olla mitään väliä, mikä kirkon kanta on homojen avioliittoihin, koska avioliiton pitäisi olla yhteiskunnallinen instituutio eikä kirkollinen. Ei avioliiton pitäisi olla mitään muuta kuin sopimus elämänsä jakamisesta rakastamansa ihmisen kanssa ja varmuus siitä, että lapset ovat laillisesti kummankin huollettavia ja että leskellä on oikeus periä puolisonsa. Kirkko saisi minun puolestani vihkimisen jälkeen siunata seurakuntansa jäsenet omilla rituaaleillaan, mutta eihän kirkolla ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko kaksi ihmistä parisuhteessa keskenään vai eivät. Samalla lailla kuin lapsen nimi ilmoitetaan maistraattiin ja kasteessa otetaan seurakunnan jäseneksi, voitaisiin avioliitto solmia maistraatissa ja kirkko voisi antaa sille siunauksensa oppiensa määrittelemissä rajoissa. Eikä kirkkoa ole mitään järkeä vaatia muuttamaan oppejaan: mikä uskonto se olisi, joka muuttaa perusteitaan? Jos ei usko kristilliseen oppiin, miksi olisi turhaan kirkon jäsen?

Jos joku eksyy blogiini ja haluaa tätä kommentoida, pyydän tekemään sen rauhallisesti, järkevästi, kunnioittaen ja faktoihin perustaen. En halua blogiini mitään idioottimaista väittelyä, sitä varten on keskustelupalstoja Internetin täydeltä. Ja muistakaa, että blogin hallintapaneelissa on salainen aseeni, Delete-nappi.

Posted in Posts in Finnish | Comments Off

Family trees and family jungles

I bumped into two family trees that have marriages between close relatives: the Japanese imperial family and the Darwin–Wedgwood family. I decided to write about them.

The Japanese imperial family claims descent from Jimmu, the first emperor of Japan, who is traditionally said to have ruled 660–585 BCE. According to Shinto mythology, Jimmu was the great-great-great-grandson of the sun goddess, Amaterasu. Jimmu’s mother was his father’s aunt. Only from the 29th emperor, Kimmei (ruled 539–571 CE), onwards do we have actual historical evidence. Kimmei had two wives, of which one was his niece. Kimmei’s brother had married his aunt. Bidatsu, son of Kimmei by said niece, married his step sister, who was the daughter of his father’s second wife. Bidatsu’s son also had children with his own step sister, and their son, Jomei, married his niece. Jomei’s son Temmu (ruled 672–686) married his niece as well, and their son married his own aunt.

After this, the family jungle gets a lot clearer, and the spouses are not such close relatives anymore. For example, Koukaku (ruled 1780–1817), the great-great-great-great-grandfather of the current Japanese emperor, Akihito, married the great-great-granddaughter of his great-uncle.

The composer Ralph Vaughan Williams (1872–1958), whose overture to Wasps I like, was related to Charles Darwin (1809–1882). Basically, he was the son of Darwin’s niece. But since Darwin married his cousin, Emma Wedgwood, and Darwin’s sister also married her cousin, Emma’s brother, Vaughan Williams was also the son of Darwin’s wife’s niece. Because Darwin’s wife was still also his cousin, Vaughan Williams was the grandson of Darwin’s cousin or, equivalently, the grandson of Darwin’s wife’s cousin.

I hope I got all the relations right, it’s not easy to read these kinds of family trees.

More about the families on Wikipedia:
http://en.wikipedia.org/wiki/Japanese_imperial_family_tree
http://en.wikipedia.org/wiki/Darwin–Wedgwood_family


Lyhyen ajan sisällä törmäsin kahteen sukupuuhun, joissa on suvunsisäisiä avioliittoja: Japanin keisarisuku ja Darwin–Wedgwoodin suku. Päätinpä sitten kirjoittaa niistä.

Japanin keisarillinen suku katsoo polveutuvansa Japanin ensimmäisestä keisarista Jinmusta, joka hallitsi tradition mukaan 660–585 eaa. Šintomytologian mukaan Jinmu oli auringonjumalatar Amaterasun pojan pojan pojan pojan poika. Jinmun äiti oli hänen isänsä täti. Vasta 29. keisarista Kinmeistä (hallitsi 539–571 jaa.) on olemassa jonkinlaisia historiallisia lähteitä. Kinmeillä oli kaksi vaimoa, joista toinen oli hänen veljentyttärensä. Kyseinen veli oli nainut tätinsä. Kinmein veljentyttärensä kanssa saama poika Bidatsu nai isänsä toisen vaimon tyttären, sisarpuolensa. Bidatsun poika sai niinikään lapsia sisarpuolensa kanssa, ja heidän poikansa Jomei nai veljentyttärensä. Jomein poika Tenmu (hallitsi 672–686) nai myös veljentyttärensä ja heidän poikansa nai tätinsä.

Tämän jälkeen sukuviidakko selkenee huomattavasti, eivätkä puolisot ole toisilleen niin läheistä sukua. Esimerkiksi Japanin nykyisen keisarin Akihiton isän isän isän isän isän isä Koukaku (hallitsi 1780–1817) meni naimisiin isän isän veljen pojan pojan pojan tyttären kanssa.

Säveltäjä Ralph Vaughan Williams (1872–1958), jonka Ampiaiset-teoksen alkusoitosta pidän, oli sukua Charles Darwinille (1809–1882). Periaatteessa hän oli Darwinin sisarentyttären poika. Mutta koska Darwin meni naimisiin serkkunsa Emma Wedgwoodin kanssa, ja Darwinin sisko meni myös naimisiin serkkunsa, Emman veljen kanssa, Vaughan Williams oli myös Darwinin vaimon veljentyttären poika. Koska vaimo edelleen oli myös Darwinin serkku, Vaughan Williams oli Darwinin serkun tyttärenpoika ja toisaalta Darwinin vaimon serkun tyttärenpoika.

Toivottavasti sukulaisuussuhteet ovat jotakuinkin oikein, tällaisten sukupuiden lukeminen ei ole helppoa.

Lisätietoa suvuista Wikipediassa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Japanese_imperial_family_tree
http://en.wikipedia.org/wiki/Darwin–Wedgwood_family

Posted in Posts in English, Posts in Finnish | 3 Comments

Ja syötiinkö ateria täällä?

Teitittely on nykyajan suomalaisille vaikea asia. Nuorille ei kukaan opeta, keitä ja missä tilanteissa on hyvä teititellä. Enpä itsekään muista saaneeni varsinaista opetusta tässä asiassa. Silloin tällöin kaupassa kassa saattaa teititellä minua, ja pidän sitä outona, koska en kuitenkaan ole vielä erityisen vanha. Itse teitittelen lähinnä tuntemattomia itseäni selvästi vanhempia henkilöitä, mutta esimerkiksi koulussa en teitittele vanhojakaan opettajia.

Kävin McDonald’sissa syömässä ja pöydän ääressä istuessani kuulin, kun kassatyttö teititteli asiakasta: “Haluuttekste aterian Plus-kokoisena?” Asiakas oli tuskin juurikaan häntä itseään vanhempi. Hän taisi itsekin päättää, ettei tätä asiakasta tarvitse teititellä ja jatkoi neutraalimmin: “Ja syötiinkö ateria täällä?” Hyvä etten itse ollut asiakkaana, koska olisin voinut sanoa hänelle, että eipä sitä ateriaa vielä syöty, kun en ole sitä vielä saanutkaan. Vähän myöhemmin kassalle saapui keski-ikäinen mies, ja tällöin kassatyttö oli jo päättänyt luopua teitittely-yrityksistään ja kysyi: “Mitä sä haluut juomaks?”

Japanissa asiakaspalvelu on helpompaa: asiakkaille puhutaan tietääkseni aina kohteliaasti, iästä riippumatta. Koska eri kohteliaisuusasteet kuuluvat olennaisesti japanin kieleen, ei tarvitse miettiä, sanooko “Syöksä täällä?” vai “Syötkö aterian täällä?” vai “Syöttekö aterian täällä?” vai “Syötiinkö ateria täällä?” vai – kuten ennen vanhaan sanottiin – “Syökö hän aterian täällä?” Oikea muoto määräytyy tilanteen mukaan. Suomessakin sosiaalisten tilanteiden taju oli ennen parempi, mutta jos teitittely on painumassa unholaan, ei kai sitä tarvitse keinotekoisesti pitää yllä. Ollaan kaikki kavereita ja sinutellaan.

Posted in Finnish, Japanese, Posts in Finnish | Comments Off

Melontaretki

Kävin melomassa oppilaskunnan kanootilla. Olin jo toissakesänä yrittänyt käydä muutaman kilometrin päässä olevalla Ruskeenkärki-nimisellä kapealla harjuniemellä, mutta silloin tuuli puhalsi väärästä suunnasta, enkä jaksanut meloa edes lähellä olevan Kirkkovalkama-nimisen lahden yli ja paluumatkakin oli varsin vaivalloinen. Nyt ei tuullut, joten ajattelin kokeilla uudestaan. Reittini oli tällainen:


[Satellite image and map data Copyright © 2010 Google, DigitalGlobe, Cnes/Spot Image, GeoEye, Tele Atlas. I believe this qualifies as fair use.]

Tällä kertaa Kirkkovalkaman ① kohdalla oli näin tyyntä:

Kohdassa ② on kummeli, jonka kohdalla kävin rannalla. Silloin tajusin, etten ollut ottanut yhtään vettä mukaan. Pari kertaa matkan aikana join vettä Vanajavedestä. Koska olin tullut salmen suojasta pois, kohdassa ③ olevaa lahtea ylittäessäni alkoi olla hiukan tuulisempaa, ja mietin, kuinka pitkälle viitsisin mennä. Seuraavan niemen kärjestä näin Ruskeenkärjen:

Seuraavalla lahdella aallot olivat jo aika isoja ja tulivat lähes suoraan sivulta. Olin vakaasti päättänyt päästä perille asti, ja pääsinkin lahden yli, mutta sitten matka tyssäsi. Tuuli painoi kanoottia rantaa kohti, ampiainen pyöri ympärilläni ja aallot keinuttivat kanoottia. Kohdassa ④ yritin päästä rantaan, jotta kävelisin loppumatkan niemenkärkeen, mutta rannassa allot tuntuivat voimakkaammilta, eikä se onnistunut. Käänsin siis kanootin ympäri ja lähdin pettyneenä kotia kohti. Silloin vaikeudet alkoivat. Kun tuuli tulee vinosti edestä päin, kanoottia on erittäin vaikea pitää oikeassa suunnassa. Jos vähänkin poikkeaa kurssista, tuuli kääntää kanootin keula tulosuuntaan, ja silloin on ainakin minun voimillani aika mahdotonta saada kanootti taas oikein päin. En yleensä kiroile, mutta tässä kohtaa rannat raikuivat ärräpäistä. Kääntäminen onnistui yleensä vain, jos meni rantaan (en oikeastaan mennyt sinne vapaaehtoisesti, vaan tuuli työnsi minut sinne) tai vesikasvien sekaan.

Kohdassa ⑤ tuuli työnsi minut jälleen rantaan ja päätin, että oli pakko vähän levähtää. Siinä sattui olemaan luonnon muovaama yksityinen hiekkaranta, eikä taloja ollut lähimaillakaan, joten pulahdin uimaan:

Kun olin päässyt taas tuon lahden yli, aallokko alkoi vähitellen heiketä, mutta koko loppumatka oli silti varsin raskas. Kohdassa ③ kävin rannassa, tällä kertaa vapaaehtoisesti, koska olin jo menomatkalla ajatellut, että haluan käydä siinä olevalla kalliolla. Sieltä oli hieno näkymä:

Matkan pituus oli karkeasti kartasta laskettuna yhteensä suunnilleen 7 kilometriä (+ tuulen aiheuttamat poukkoilut) ja siihen kului 3,5 tuntia. Kun viimein pääsin kotiin, join ja söin ja kävin saunassa. Se oli ensimmäinen saunomiskertani koko kesänä, ja kyllä tuntui hyvältä tuon rääkin jälkeen. Saatan joskus vielä kuljettaa polkupyöräni Lepaanvirran yli ja käydä perillä asti.


I’m not going to say all of that in English, but here’s a summary. I went canoeing but ended up struggling against the wind and the waves. The trip was about 7 km and took 3.5 hours. I tried to get all the way to the end of the cape near number ④ in the map, but I had to turn back when the wind became too strong. Mind you, it wasn’t even very strong, but strong enough for me. I went swimming at the small sandy beach at number ⑤.

Posted in Lepaa, Posts in English, Posts in Finnish, Trip | Comments Off

Biljoona

YLE uutisoi Japanin hidastuneesta talouskasvusta, ja uutisessa oli tällainen lause: “Japanin bruttokansantuote oli vuoden ensimmäisellä puoliskolla 2,578 biljoonaa dollaria.” Halusin ottaa selvää, ovatko luvut oikein, eikä ole käynyt billion/miljardi-kämmäystä uutista suomennettaessa. Kävi ilmi, että ensinnäkin luvut ovat oikein, ja toisekseen kämmäyksestä ei olisi ollut mitään haittaa:

Koska pilkku on englannissa tuhaterotin ja suomessa desimaalierotin, niin $2,578 billion = 2 578 miljardia dollaria = 2,578 biljoonaa dollaria.

Posted in Finnish, Japan, Language error, Posts in Finnish | Comments Off

Citrullus lanatus

I went to see what they have in the school’s vegetable patch this year, and I was in for a surprise: there next to pumpkins and cucumbers I saw real live watermelons :O I didn’t know they could be grown in Finland other than in greenhouses. The cultivar was Citrullus lanatus ‘Sugar Baby’. The fruit wasn’t nearly as big as the ones they sell in grocery stores, about 20 cm.

Kävin katsomassa, mitä koulun vihannesnäytemaalla on tänä vuonna ja yllätyin nähdessäni siellä kurpitsoiden ja avomaankurkkujen vieressä ihka oikeita vesimeloneja :O En tiennyt, että niitä voi kasvattaa avomaalla Suomessa. Lajike oli Citrullus lanatus ‘Sugar Baby’. Hedelmä ei ollut läheskään yhtä iso kuin kaupoissa myytävät, noin 20 cm.

このスイカを大学の畑で見た。

Posted in Lepaa, Posts in English, Posts in Finnish, Posts in Japanese | Comments Off

Aibohphobia

I bumped into the word aibohphobia, which is a jocular word meaning the fear of palindromes. The word is itself one. It has been around at least since the 80′s, because it can be found in The Devil’s DP Dictionary (1981) by Stan Kelly-Bootle. The 1995 edition of the book was retitled as The Computer Contradictionary.

I also happened to bump into the word redivider, which is also a palindrome and can mean a sequence of letters that can be segmented into two different sentences depending on where the spaces are. An example of this are these sentences: “In every ode linger many” and “I never yodel in Germany”.

Suomeksi tuo sana olisi aibofobia, joka toimii aivan yhtä hyvin.

Posted in English, Posts in English, Posts in Finnish, Wordplay | Comments Off

Sunday. But it’s behind the clouds.

I’m still wondering if it’s a good idea to write this blog in two languages, but here goes anyway. The Lepaa 2010 horticultural exposition ended yesterday and now the exhibitors are taking their stuff away. I went to play the piano for the first time in the whole summer, and it showed. I barely rememberd how to play the pieces and I found new muscles in my hands, which I apparently don’t use while weeding.

Most often I play Bethena by Scott Joplin, Cleopha by Scott Joplin, the theme from Jurassic Park, and the theme from MacGyver. If I happen to have the notes with me, I practise Fuwa Fuwa Time from the anime K-ON!

Yesterday I found out that Tsunku♂, the producer of Hello! Project, announced a few days ago that Kamei Eri (*, Junjun and Linlin were leaving Morning Musume in the end of this year. An audition will be arranged to add new members to the remaining five. The ninth generation will consist of girls between the ages of 10 and 17, which will lower the average age considerably. I liked Eri and Junjun, but what can you do? Morning Musume has always been about changing the members every once in a while, and it’s already been more than three years since the addition of the eighth generation.

*) To be consistent, I have the Japanese names in the East Asian order: family name first.


Lepaa 2010 -puutarhatekniikkanäyttely päättyi eilen ja nyt näytteilleasettajat ovat viemässä tavaroitaan pois. Kävin pitkästä aikaa soittamassa pianoa. Koko kesänä en ole soittanut kertaakaan, ja sen kyllä huomasi. Hädin tuskin muistin, miten kappaleet soitetaan, ja löysin käsistäni lihaksia, joita en kitkiessäni ilmeisesti käytä.

Useimmiten soittamiani kappaleita ovat Scott Joplinin Bethena, Scott Joplinin Cleopha, Jurassic Parkin tunnusmusiikki ja Ihmemies MacGyverin tunnusmusiikki. Jos nuotit sattuvat olemaan mukana, harjoittelen K-ON!-animessa olevaa kappaletta Fuwa Fuwa Time.

Eilen sain tietää, että Tsunku♂ – Hello! Projectin tuottaja – ilmoitti muutama päivä sitten, että Morning Musumen jäsenet Kamei Eri (*, Junjun ja Linlin lähtevät yhtyeestä tämän vuoden lopussa. Jäljelle jääviä viittä jäsentä täydentämään järjestetään jossakin vaiheessa koe-esiintymiset. Yhdeksänteen sukupolveen haetaan iältään 10–17-vuotiaita tyttöjä, mikä nuorentaa yhtyeen keski-ikää huomattavasti. Itse pidin Eristä ja Junjunista, mutta minkäs teet. Morning Musumen luonteeseen on aina kuulunut jäsenten vaihtuminen ja edellinen sukupolvi liittyi yhtyeeseen jo yli kolme vuotta sitten.

*) Pidän japanilaiset nimet itäaasialaisessa järjestyksessä: sukunimi ensin.

Posted in J-pop, Lepaa, Posts in English, Posts in Finnish | Comments Off