Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen
Tein äitini kanssa retken luontopolulle nimeltä Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen. Se sijaitsee Kuolimon etelärannalla Savitaipaleen keskustasta länteen. Polku kiertää paikkoja, joissa näkyy jääkauden vaikutus alueen geologiaan, ja toisaalta paikkoja, joissa on jälkiä kivikautisesta asutuksesta. Kiersimme koko polun lukuun ottamatta ns. Pomperin kierrosta. Matkalla oli sekä varsinaista polkua että pieniä hiekkateitä.
Kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla.
Julkaistu .
Kuvat
Tarkoitus oli jättää auto Lepänkannon uimarannan pysäköintialueelle, mutta sinne johtava Säkniementie oli tällaista nimismiehen kiharaa.
Emme siis ajaneet loppuun saakka vaan jätimme auton tien varrelle lähelle kohtaa, jossa polku ylittää tien.
Siitä lähdimme kiertämään polkua myötäpäivään, jotta uimaranta olisi lähellä matkan loppua.
Vaaleakukkainen palomaitohorsma (Chamaenerion angustifolium).
Rajalamminsuo.
Vaskitsa (Anguis fragilis).
Rovastinojan turvemaja on rakennettu kivikautiseen tyyliin puusta, turpeesta ja taljoista.
Ympäristöstä on löytynyt useita painanteita, joissa on muinoin ollut asumus.
Majan takana oli tavaroitaan pakkaamassa joku retkeläinen, joka oli ollut paikalla yötä. Kuulumisia ei voinut vaihtaa, koska yhteistä kieltä ei löytynyt.
Ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica) kasvoi Kuolimoa ja Rajalampea yhdistävän Rovastinojan suulla.
Viimeinen kuva on äitini ottama.
Rajalammen ruovikkoalueista tuli mieleen trooppinen suo. Harmi kyllä vastavalo teki kuvasta huonon.
Polku jatkui Kuolimon rantaa pitkin ja tuli paikkaan nimeltä Jyrkänmaanhiekka, jossa sisämaan puolella oli tällaista jyrkkää maata ja rannalla hiekkaa.
Tässä sitä hiekkaa. Se oli tavallista uimarantahiekkaa reilusti karkeampaa ja tuntui mukavalta käsissä.
Rannalla oli myös hienoja kiviä ja tällainen puunkappale, joka näytti linnun päältä.
Matkan varrella oli tällainen litteän näköinen mänty, joka oli kaiketi kasvanut tuollaiseksi, jotta runko kestäisi kasvusuuntansa aiheuttaman painon.
Lepänkantoa lähestyessämme poikkesimme viralliselta polulta rantaan, jossa kulki pienempi polku.
Rannalle oli kasautunut komeat vallit. Kävimme uimassa luonnon omalla hiekkarannalla, jossa oli myös vaatenaulakko.
Metsässä oli säpäleiksi katkennut puu.
Lepänkannon uimarannalla ei ollut ketään muuta kuin yksi asuntoauto asukkaineen. Täällä söimme vain eväitä, koska olimme jo käyneet uimassa.
Polku kulki Lepänkannolta autolle mäntyä kasvavan harjun kautta. Puiden välissä pilkotti jokin rakennelma, jota kävimme katsomassa.
Se osoittautui kaiketi maanomistajan metsän keskelle rakentamaksi polttopuuvarastoksi. Tässä kohtaa tuli pieni sadekuuro, jonka loppua odotimme varastossa istuen.
Kotimatkalla pysähdyimme vielä Valkealassa Lappalanjärven Pitkäsaaressa, jonka hiekkarannan satuin näkemään kartalla.
Täälläkin söimme vain eväitä. Täällä ei tullut otettua muita kuvia kuin tämä huono otos kauko-ohjattavasta veneestä, jota joku uitti rannan edustalla.
