Retki Ramsholmeniin

Tein äitini kanssa retken Raaseporin Ramsholmenin puistometsään. Valkovuokkoja ei harmi kyllä ollut viileän kevään takia yhtä paljon kuin yleensä, mutta kyllä niitä silti sai ihailla. Ramsholmenin jälkeen kävimme Gullön Kukkalaaksossa, jossa kukkii tuhansia narsisseja. Kukkalaakso on keväisin auki kahden viikon ajan. Matkalla kotiin pysähdyimme Fiskarsin ruukilla ja Paikkarin torpalla.

Kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla.

Julkaistu .

Ramsholmen

Onnenpensas (Forsythia sp.). Näitä oli Raaseporissa monen talon pihalla, mutta tämä oli näkemistäni isoin.

Komea mänty (Pinus sylvestris) ja maisema sen viereltä kohti kaupunkia.

Puistokäytävää ja näkymä Ramsholmenin saarelle johtavalta sillalta.

Kalatiira (Sterna hirundo).

Taikinamarja (Ribes alpinum).

Äitini kuvaamassa valkovuokkoja (Anemone nemorosa). Siellä täällä kasvoi myös keltavuokkoja (Anemone ranunculoides). Repusta pilkistävä Hessu Hopo pääsee aina mukaan äidin retkille.

Viisilehtinen sudenmarja (Paris quadrifolia). Yleensä lehtiä on neljä, ja tieteellisen nimen lajiosakin tarkoittaa ’nelilehtinen’.

Kookas tervaleppä (Alnus glutinosa) ja sen rungolla oleva kilpikonnan muotoinen pahka.

Högholmenin saarelle johtava silta ja näkymä sitä ylitettäessä.

Merimetsojen (Phalacrocorax carbo sinensis) pesimäsaari. Puut tyypillisesti kuolevat pesivien merimetsojen ulosteiden takia. Kuva on otettu 1100 metrin päästä.

Rantakalliossa oli joitakin kaiverruksia, kuten tämä vuonna 1913 tehty nimikirjoitus.

Pystykiurunkannus (Corydalis solida) ja kielojen lehtiä (Convallaria majalis).

Valkovuokkojen reunustama polku ja äitini kuvaamassa valkovuokkoja.

Emme olleet ainoita kukkien ihailijoita. Tämä kuvaaja meni ihan lähietäisyydelle.

Päivän lämmetessä valkovuokot aukenivat enemmän.

Kaksihaaraisen männyn toinen haara oli kuollut.

Raasepori

Kävelimme vähän kaupungilla ennen kuin jatkoimme matkaa. Skepparträdgårdenin puistossa roikkuu tolppien välissä kello, jota saa soittaa. Teos on nimeltään The Finnish Untuned Bell ja se on Helene Schjerfbeckin muistomerkki. Sen on tehnyt taiteilija Anne Katrine Dolven.

Sama kirkontorni kuin aiemmin, mutta vähän lähempää. Ja sitten vielä lähempää.

Kaunis vaahtera (Acer platanoides).

Gullön Kukkalaakso

Kukkalaaksossa on 500 metrin pituinen polku, jonka varrelle Gullön kartanon väki on istuttanut noin 35 000 narsissia (Narcissus sp.).

Alueella on noin 20 narsissilajiketta. Ensimmäisen kuvan kukalla on kangasperhonen (Callophrys rubi).

Joukossa on myös joitakin balkaninvuokkoja (Anemone blanda).

Vanhassa navetassa on kahvila. Polun alkupäässä on tällainen hauska koppi.

Fiskarsin ruukki

Fiskarin kylässä on hienoja rakennuksia.

Ja hienoja vesiuomia. Vesi valui varsin vilkkaasti.

Magnolia (Magnolia sp.) oli kukassa.

Nämä olivat läheisellä Antskogin ruukilla.

Paikkarin torppa

Huomasin että reittimme kulki Elias Lönnrotin lapsuudenkodin vierestä, joten kävimme sielläkin. Museo ei ollut auki, mutta alueelle pääsee vapaasti. Lönnrot asui tässä torpassa syntymästään vuonna 1802 vuoteen 1814, jolloin hän lähti kouluun Tammisaareen. Pidän tällaisista vanhoista taloista todella paljon.

Riukuaitaa ja maa-aittoja. Tuollaisessa aitassa olisi hauska vaikka nukkua.

Lönnrotin patsas (Eino Räsänen, 1952).

Paluumatka

Matkalla näimme pellolla kolme hirveä (Alces alces). En ollut koskaan aiemmin nähnyt hirveä luonnossa, ainoastaan eläintarhassa. Ne seisoivat rauhassa paikallaan, mutta heti kun astuin autosta ulos kuvatakseni niitä, ne lähtivät karkuun. Ehdin sentään saada tämän kuvan.

Pysähdyimme vielä Luonnonvarakeskuksen Haapastensyrjän toimipisteen puulajipuistossa. Siellä oli mm. tällainen kuusi. Sillä ei ollut kylttiä, mutta olettaisin sen olevan pöytäkuusi eli tapionpöytä (Picea abies f. tabulaeformis).