Ja syötiinkö ateria täällä?

Teitittely on nykyajan suomalaisille vaikea asia. Nuorille ei kukaan opeta, keitä ja missä tilanteissa on hyvä teititellä. Enpä itsekään muista saaneeni varsinaista opetusta tässä asiassa. Silloin tällöin kaupassa kassa saattaa teititellä minua, ja pidän sitä outona, koska en kuitenkaan ole vielä erityisen vanha. Itse teitittelen lähinnä tuntemattomia itseäni selvästi vanhempia henkilöitä, mutta esimerkiksi koulussa en teitittele vanhojakaan opettajia.

Kävin McDonald’sissa syömässä ja pöydän ääressä istuessani kuulin, kun kassatyttö teititteli asiakasta: ”Haluuttekste aterian Plus-kokoisena?” Asiakas oli tuskin juurikaan häntä itseään vanhempi. Hän taisi itsekin päättää, ettei tätä asiakasta tarvitse teititellä ja jatkoi neutraalimmin: ”Ja syötiinkö ateria täällä?” Hyvä etten itse ollut asiakkaana, koska olisin voinut sanoa hänelle, että eipä sitä ateriaa vielä syöty, kun en ole sitä vielä saanutkaan. Vähän myöhemmin kassalle saapui keski-ikäinen mies, ja tällöin kassatyttö oli jo päättänyt luopua teitittely-yrityksistään ja kysyi: ”Mitä sä haluut juomaks?”

Japanissa asiakaspalvelu on helpompaa: asiakkaille puhutaan tietääkseni aina kohteliaasti, iästä riippumatta. Koska eri kohteliaisuusasteet kuuluvat olennaisesti japanin kieleen, ei tarvitse miettiä, sanooko ”Syöksä täällä?” vai ”Syötkö aterian täällä?” vai ”Syöttekö aterian täällä?” vai ”Syötiinkö ateria täällä?” vai – kuten ennen vanhaan sanottiin – ”Syökö hän aterian täällä?” Oikea muoto määräytyy tilanteen mukaan. Suomessakin sosiaalisten tilanteiden taju oli ennen parempi, mutta jos teitittely on painumassa unholaan, ei kai sitä tarvitse keinotekoisesti pitää yllä. Ollaan kaikki kavereita ja sinutellaan.