Kielivirheitä

Taitaa olla korkea aika kirjoittaa blogiin jotakin. Olen jo jonkin aikaa kerännyt materiaalia tätä postausta varten. [Miksi näitä sanotaan? Blogimerkintä kuulostaa tyhmältä, postaus on aikamoinen anglisismi. Onko jotakin parempaa sanaa?] Ajattelin nimittäin kertoa yleisistä kielivirheistä. En voi sietää niitä, ja aina kun kuulen tai näen jonkun raiskaavan suomen kieltä, kuvittelen ettei hän välitä yhtään äidinkielestään. Näin ei tietenkään välttämättä ole; saattaa olla kyse tietämättömyydestä tai kielen luonnollisesta kehityksestä. Tässä kuitenkin joitakin sellaisia asioita, joiden toivoisin pysyvän poissa yleiskielestä.

alkaa tekemään: Tätä käytetään niin yleisesti, että peli taitaa olla jo menetetty. Omaan korvaani se kuulostaa aivan käsittämättömän kamalalta. Perinteisten sääntöjen mukaan siis näin: alkaa tehdä, ruveta tekemään, ryhtyä tekemään.

joka ~ mikä: Joka viittaa edeltävään sanaan, mikä koko lauseeseen. ”Äidilläni on auto, joka on punainen.” tarkoittaa, että äitini kulkuväline muistuttaa värinsä puolesta erityisen komeaa auringonlaskua. ”Äidilläni on auto, mikä on hyvin kätevää.” puolestaan tarkoittaa, että mainittu sukulaiseni pääsee kulkuvälineellään paljon mukavammin paikasta toiseen kuin jalan. Nykytrendi tuntuu olevan se, että joka-sana korvataan mikä-sanalla, siis ”Äidilläni on auto, mikä on punainen.” Älkää tehkö näin, se on sekavaa.

toisen infinitiivin instruktiivi: Tässä teille sanahirviö, jonka lienette joskus jopa kuulleet, jos teillä oli asiansa osaava äidinkielen opettaja. Ainakin jos olitte ylipäätään hereillä ah niin auvoisilla äidinkielen tunneilla. Kyseessä on siis muoto ”tehden”, ”kävellen”, ”syöden” jne. Se ilmaisee aina samanaikaista toimintaa pääverbin kanssa. Ei voi sanoa ”Auto suistui tieltä törmäten puuhun”, koska auto suistui ensin ja törmäsi vasta päästyään tien vieressä kasvavaan ryteikköön. Tätä käytetään väärin niin usein, että se särähtää korvaani joskus silloinkin, kun sitä käytetään oikein. On kieltämättä välillä vaikea tajuta, ovatko tapahtumat samanaikaisia vai eivät. Nyrkkisääntö on se, että 2. inf. instr. voidaan korvata ilmauksella ”siten että”. Esimerkki oikeasta käytöstä olisi vaikkapa ”Barbara matkusti Turkuun junassa istuen.”

kuin: Kuin-sanan edelle ei tule pilkkua. Kuin-sana ei ole sama asia kuin kun-sana. ”Kuin” ilmaisee vertailua, ”kun” aikaa. Kuin-sanan pilkutus on tosiasiassa hieman monimutkaisempi kuin äsken sanoin, sillä virallisten sääntöjen mukaan kuin-sanan edelle tulee pilkku, jos se aloittaa sivulauseen. Pilkun voi kuitenkin jättää pois, jos edellä on sana, johon ”kuin” viittaa. Täten siis virkkeessä ”Se on kauniimpi kuin muistinkaan” voi olla pilkku tai olla olematta. Käytännössä pilkkua vaativia tapauksia tulee vastaan hyvin harvoin.

kuin mitä: Kummasti on tämäkin yleistynyt. Usein aivan turhaan lisätään mitä-sana vertailulauseeseen. Netistä löytyy lauseita kuten ”Tilanne Afganistanissa on paljon pahempi kuin mitä tiedotetaan”, ”Lääkäritilanne on todellisuudessa huonompi kuin mitä valtuustossa uskotaan”, ”Onko Thaimaa niin kamala kuin mitä sanotaan?” ym. Ei sinne tuollaista täytesanaa tarvita. Tilanne saattaa muuttua, jos tarvitaan jotakin tiettyä sijamuotoa: ”Tätä sovelletaan vain, kun käyttäjän hakema sijainti on samassa maassa kuin missä käyttäjä sijaitsee fyysisesti”, ”Voiko mennä naimisiin eri kunnassa kuin missä asuu?”, ”Lihon eri paikkaan kuin mistä laihdun”, ”Monet Mahlerin sinfoniat päätyvät eri sävellajiin kuin mistä ne ovat alkaneet” jne. Joskus mikä-sanan voi mielestäni silloinkin jättää pois; en itse asiassa edes tiedä, mikä virallinen kanta on tähän asiaan.

yhdys sanat: Harva tuntuu nykyaikana tietävän, mikä on yhdyssana. Eivät ne ole niin vaikeita kuin luullaan. Tekstiviesteissä yhdyssanoja kirjoitetaan erikseen hyvin usein. Luulen että se johtuu T9-tekstinsyötöstä, jossa yhdyssanan alkuosa pitää usein hyväksyä ennen loppuosan kirjoittamista. Ihmiset eivät taida tietää, että sen voi hyväksyä muutenkin kuin välilyöntiä painamalla. Joka tapauksessa yhdyssanavirheitä tehdään hälyttävän paljon muissakin teksteissä.

halpalento-yhtiö: Tämä hyperkorrektismi on jatkoa edelliselle kohdalle. Säännön mukaan yhdyssanan osien väliin tulee yhdysmerkki, jos edellinen osa loppuu samaan vokaaliin kuin millä jälkimmäinen alkaa. Siis linja-autossa on yhdysmerkki mutta lentoyhtiössä ei ole. Tämä siitäkin huolimatta, että osien välissä ainakin huolitellussa puheessa on glottaaliklusiili, eli sama konsonantti, joka linja-autonkin keskellä on.

netto hiilidioksidi-kuormitus: YLEn toimittaja osoittaa suomen kielen osaamisensa. Tämä oli bioetanolista kertovassa uutisessa: ”Esimerkiksi kun käytetään jätepohjaisia ratkaisuja, niin netto hiilidioksidi-kuormitus ilmakehään vähenee.” Tuo olisi käytännössä yksi yhdyssana, johon ei tarvittaisi edes yhdysmerkkiä: nettohiilidioksidikuormitus. Sana on kuitenkin varsin kömpelö, joten parempi olisi sanoa vaikka ”hiilidioksidin nettokuormitus”. Tässä tapauksessa tosin sanajärjestystä ei olisi voinut muuttaa, koska kyseessä oli lainaus haastateltavalta.

matelia, vartia: Lukekaapas vähemmän niitä Sormusten herroja. Tekijännimissä (ei: tekiännimissä) on j-kirjain. Haltia on poikkeustapaus, joka on tehty erottamaan mytologisen olennon merkitystä hallussapitäjän merkityksestä. Kyseisiä otuksiakin voi aivan hyvin edelleen kutsua haltijoiksi, joskin se saattaa kuulostaa vanhanaikaiselta.

parenpi: Jälleen yksi hyperkorrektismi. Se siis tarkoittaa virhettä, joka syntyy, kun kielenkäyttäjä muistaa jonkin kielioppisäännön ja luulee, että sitä pitää noudattaa kaikissa mahdollisissa tapauksissa. Kirjoitetaan kyllä ”Taidanpa mennä nukkumaan” ja ”Onpa tämä hyvää ruokaa”, mutta ”Tämä ruoka on parempaa kuin tuo.” Parempi-sana (kuten muutkaan komparatiivit) ei perustu mihinkään n-kirjainta sisältävään sanaan toisin kuin edellä olevat esimerkit, joiden alkuperäinen n-kirjain säilyy p-kirjaimenkin edellä. Tästä poikkeuksena on sana ompi, joka perustuu on-sanaan, mutta joka on vanhastaan kirjoitettu m-kirjaimella.

yhdysmerkki (-) ja ajatusviiva (–): Nämä sekoitetaan varsin usein. Voisi kuvitella, että nuorisokin on opetellut kirjoittamaan kirjoituskoneella, kun ei tahdo sitä ajatusviivaa saada aikaan. En ala tässä selittää (ei: selittämään) viivojen käytön sääntöjä, mutta lopussa olevista linkeistä löytyy niistäkin tietoa. Ajatusviivan (en dash) saa Windowsissa kirjoitettua pitämällä Alt-näppäimen pohjassa ja – ohjelman käyttämästä merkistöstä riippuen – painamalla pöytäkoneen oikean reunan numeronäppäimistöstä (Num Lock käytössä) numerosarjan 0150 tai 8211. Ne kannattaa opetella ulkoa. Toinen vaihtoehto on hakea se Merkistö-ohjelmasta, mutta se vie enemmän aikaa. Kannettavassa tietokoneessa pitää ottaa Num Lock käyttöön (todennäköisesti painamalla Fn + Num Lk) ja käyttää Altin kanssa numeroita, jotka ovat näppäimissä M,J,K,L,U,I,O,7,8,9. Muissa käyttöjärjestelmissä on omat oikkunsa.

Tässä olen nyt paasannut itselleni tärkeästä aiheesta. Päättäkää itse, miten siihen suhtaudutte. En väitä, ettenkö itse tekisi kielivirheitä, varsinkin tuo ”alkaa tekemään” on ikäväkseni välillä suustani päässyt. Tahdoin kuitenkin saada sanoa sanottavani. Ai niin, joku saattaa huomata, että blogini käyttää vääränlaisia lainausmerkkejä. Asensin englanninkielisen Wordpress-alustan, ja se muuttaa automaattisesti lainausmerkit englannin mallin mukaisiksi. En kuitenkaan jaksa välittää siitä niin paljon, että yrittäisin keksiä keinon muuttaa ne. Varsinkin kun kirjoitan välillä englanniksikin. [Päivitys 6.9.2014: kun lakkasin käyttämästä Wordpress-alustaa, korjasin samalla lainausmerkit.]


Tässä vielä linkkejä Jukka ”Yucca” Korpelan erinomaiseen kielioppaaseen:
Etusivu, yhdyssanat, pilkkusääntöjä, muut välimerkit (esim. viivat)