Heinolan metsiä
Vietin äitienpäiväviikonlopun Heinolassa äitini luona. Retkeilimme luonnossa. Kävin uimassa ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja sen jälkeen vielä useita kertoja.
Kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla.
Julkaistu .
Ruotsalaisen rantametsä
Löysimme oikean apajan valkoisia sinivuokkoja (Hepatica nobilis). Niitä oli ainakin kymmenen yksilöä pienehköllä alueella.
Ylivuotinen sinivuokon lehti.
Ihmettelimme, mikä tämä on, mutta kevätlinnunhernehän (Lathyrus vernus) se.
Viisilehtinen sudenmarja (Paris quadrifolia) ja vielä supussa oleva nelilehtinen.
Hienoa sammalta.
Mataraniemi
Mataraniemen ympäristössä on yksityismaalla oleva luonnonsuojelualue. Mataraniemi on järven pinnasta mitattuna 35 metriä korkea, jyrkkärinteinen harju, joka ei kuitenkaan kuulu suojelualueeseen. Viereinen metsä on kosteaa, lehtomaista kangasmetsää. Törmäsimme kahdesti mieheen, joka oli etsimässä geokätköjä, joita alueella kuulemma on useita.
Kuvia ei tullut otettua monta, mutta tässä yksi kuva sinivuokoista.
Heponiemi
Koko Heponiemi on yksityismaalla olevaa luonnonsuojelualuetta. Se oli hienoa maastoa, osassa valtapuuna koivu ja osassa kuusi. Niemen kärjessä on Haikankärki-niminen kapea niemeke.
Matkalla näimme kurkia (Grus grus) pellolla.
Heponiemeä kohti kulki umpeen kasvava metsäautotie. Sen varrella oli sammaleista kuusimetsää.
Rannassa näimme ja kuulimme härkälinnun (Podiceps grisegena).
Koivumetsässä oli helppo kävellä. Löytyi myös rakennuksen perustukset.
Nuori saniainen auringonvalossa.
Tuomaansaari.
Haikankärjellä kasvillisuus muuttui. Kuva ei ole kovin hyvä, mutta siellä oli hyvin kapea kataja (Juniperus communis).
Ihan kärjessä oli hyvä paikka uimatauolle. Äiti ottaa kuvaa kalliolla olleesta sulasta.
Kaksihaarainen koivu oli kaatunut nojalleen kahta muuta koivua vasten ja taivutti niitä.
Näsiä (Daphne mezereum) oli vielä kukassa. Näsiöitä nähtiin viikonlopun aikana paljon. Myös sinivuokkoja oli vielä melko paljon.
Sammakonkutua ojassa.
