Melontaretki

Kävin melomassa oppilaskunnan kanootilla. Olin jo toissakesänä yrittänyt käydä muutaman kilometrin päässä olevalla Ruskeenkärki-nimisellä kapealla harjuniemellä, mutta silloin tuuli puhalsi väärästä suunnasta, enkä jaksanut meloa edes lähellä olevan Kirkkovalkama-nimisen lahden yli ja paluumatkakin oli varsin vaivalloinen. Nyt ei tuullut, joten ajattelin kokeilla uudestaan. Reittini oli tällainen:

Tällä kertaa Kirkkovalkaman ① kohdalla oli näin tyyntä:

Kohdassa ② on kummeli, jonka kohdalla kävin rannalla. Silloin tajusin, etten ollut ottanut yhtään vettä mukaan. Pari kertaa matkan aikana join vettä Vanajavedestä. Koska olin tullut salmen suojasta pois, kohdassa ③ olevaa lahtea ylittäessäni alkoi olla hiukan tuulisempaa, ja mietin, kuinka pitkälle viitsisin mennä. Seuraavan niemen kärjestä näin Ruskeenkärjen:

Seuraavalla lahdella aallot olivat jo aika isoja ja tulivat lähes suoraan sivulta. Olin vakaasti päättänyt päästä perille asti, ja pääsinkin lahden yli, mutta sitten matka tyssäsi. Tuuli painoi kanoottia rantaa kohti, ampiainen pyöri ympärilläni ja aallot keinuttivat kanoottia. Kohdassa ④ yritin päästä rantaan, jotta kävelisin loppumatkan niemenkärkeen, mutta rannassa allot tuntuivat voimakkaammilta, eikä se onnistunut. Käänsin siis kanootin ympäri ja lähdin pettyneenä kotia kohti. Silloin vaikeudet alkoivat. Kun tuuli tulee vinosti edestä päin, kanoottia on erittäin vaikea pitää oikeassa suunnassa. Jos vähänkin poikkeaa kurssista, tuuli kääntää kanootin keula tulosuuntaan, ja silloin on ainakin minun voimillani aika mahdotonta saada kanootti taas oikein päin. En yleensä kiroile, mutta tässä kohtaa rannat raikuivat ärräpäistä. Kääntäminen onnistui yleensä vain, jos meni rantaan (en oikeastaan mennyt sinne vapaaehtoisesti, vaan tuuli työnsi minut sinne) tai vesikasvien sekaan.

Kohdassa ⑤ tuuli työnsi minut jälleen rantaan ja päätin, että oli pakko vähän levähtää. Siinä sattui olemaan luonnon muovaama yksityinen hiekkaranta, eikä taloja ollut lähimaillakaan, joten pulahdin uimaan:

Kun olin päässyt taas tuon lahden yli, aallokko alkoi vähitellen heiketä, mutta koko loppumatka oli silti varsin raskas. Kohdassa ③ kävin rannassa, tällä kertaa vapaaehtoisesti, koska olin jo menomatkalla ajatellut, että haluan käydä siinä olevalla kalliolla. Sieltä oli hieno näkymä:

Matkan pituus oli karkeasti kartasta laskettuna yhteensä suunnilleen 7 kilometriä (+ tuulen aiheuttamat poukkoilut) ja siihen kului 3,5 tuntia. Kun viimein pääsin kotiin, join ja söin ja kävin saunassa. Se oli ensimmäinen saunomiskertani koko kesänä, ja kyllä tuntui hyvältä tuon rääkin jälkeen. Saatan joskus vielä kuljettaa polkupyöräni Lepaanvirran yli ja käydä perillä asti.

I’m not going to say all of that in English, but here’s a summary. I went canoeing but ended up struggling against the wind and the waves. The trip was about 7 km and took 3.5 hours. I tried to get all the way to the end of the cape near number ④ in the map, but I had to turn back when the wind became too strong. Mind you, it wasn’t even very strong, but strong enough for me. I went swimming at the small sandy beach at number ⑤.