Retki Suomenniemelle

Tein äitini kanssa retken Mikkelin Suomenniemelle, jossa kiersimme kaksi luontopolkua. Kävimme myös Kärnäkosken linnoituksella Savitaipaleella.

Kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla.

Julkaistu .

Menomatka

Matkalla käännyimme 381-tieltä 15-tielle. Huomasin risteyksen viereisen polttoaineaseman pihalla helikopterin, ja teimme U-käännöksen sitä katsomaan. Netistä selvisi, että sen osti Venäjältä aseman entinen omistaja vuonna 1999. Se tuotiin Suomeen osiin purettuna kolmella kuorma-autolla, koska ei saatu lupaa sen lentämiseen rajan yli. Kokoonpanon jälkeen sillä tehtiin koelento ja sen jälkeen se jäi koristeeksi.

Yleiskuva ja äitini tutkimassa kopteria.

Ohjaamo ja lastiruuma.

Roottorin keskusta, heinikkoon hautautuva pyörä ja koivun runkoa hankaava roottorin lapa.

Kyljessä olevia pistokkeita ja pyrstö.

Helikopterin vieressä oli kukkaketo, jolla kasvoi ainakin ahopäivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare), puna-apilaa (Trifolium pratense) ja siankärsämöä (Achillea millefolium). Kopterin näkösuojaksi oli kasvamassa mäntyä (Pinus sylvestris) ja raitaa (Salix caprea).

Saarajärven kierros

Ensimmäinen varsinainen retkikohteemme oli Saarajärven luontopolku Karkauksentien varrella Suomenniemellä. Pysäköintipaikalla oli vanha puhelinkoppi ja heteka. Koppi oli siinä olevasta tekstistä päätellen toiminut jossakin sovituskoppina.

Polun alussa oli pitkää ja märkää heinää, joka sai lahkeet ja kengät kastumaan. Lahkeet kuivuivat melko nopeasti, sukat pysyivät kosteana kauemmin.

Polku oli merkitty välillä tällaisilla kylteillä ja välillä pelkillä nuolen muotoisilla kylteillä. Niitä ei ollut ihan joka risteyksessä, kartasta oli välillä hyvä tarkistaa suunta.

Maariankämmeköitä (Dactylorhiza maculata subsp. maculata) oli siellä täällä polkun varrella. Yleiskuvassa ne näkyvät niin huonosti, että merkitsin jokaisen viereen punaisen täplän, jotta saa edes jonkinlaisen kuvan niiden määrästä.

Kangassinisiipi (Plebejus argus) tai ketosinisiipi (Plebejus idas) ja pursuhopeatäplä (Boloria euphrosyne) tai niittyhopeatäplä (Boloria selene). Hankalia nämä perhoset, jotka näyttävät niin samalta. Hopeatäplästä en saanut edes kuvaa siipien alapinnasta, jolla olisi tärkeitä tuntomerkkejä.

Polku kulkee autiolta vaikuttavan talon pihan poikki. Kurkistimme aittaan, joka ei ollut lukossa.

Kävimme parissa kohdassa Saarajärven rannassa katsomassa pääsisikö uimaan, mutta ei oikein ollut sellaista paikkaa. Tässä on näkymä rantakalliolta.

Rohtotädyke (Veronica officinalis).

Irja Hannosen luontopolku

Irja Hannosen luontopolun pysäköintipaikka on vain parin sadan metrin päässä Saarajärven pysäköintipaikalta, joten emme edes siirtäneet autoa. Irja Hannonen ja hänen veljensä Eino asuivat paikalla koko elämänsä. Irja testamenttasi omaisuutensa kotikunnalleen, ja maille perustettiin luontopolku. Osa polusta kulkee luonnonsuojelualueella. Polun varrella on metsää, kalliota, kivikkoa, niittyä, suota ja järvenrantaa.

Polku on selvästi merkitty viitoilla ja puihin ripustetuilla nauhoilla (sellaisilla kuin tämän viitan yläpäässä).

Heti polun alussa näin kasvin, jonka olen jo pitkään halunnut nähdä: ojakellukka (Geum rivale) jossa on läpikasvuksi kutsuttu kasvuhäiriö. Läpikasvussa kukan kehitys häiriintyy niin, että siihen kasvaa esimerkiksi lehtiä tai uusi varsi jonka päässä on toinen kukka, kuten tässä.

Kesämaitiainen (Leontodon hispidus). Tätäkään en ollut ainakaan tietoisesti ennen nähnyt.

Rantakivikkoa ja kivien päällä kulkevat pitkospuut. Vastarannalla näkyi komea kallio. Pitkospuut olivat paikoin aika vanhoja, mutta uusiakin oli vastikään rakennettu.

Puunrunkojen muodostama kolmio.

Pohjankallioimarretta (Polypodium vulgare) kivellä.

Metsäkortetta (Equisetum sylvaticum) ja kangasmaitikkaa (Melampyrum pratense).

Jokin tytönkorento (Coenagrionidae-heimo).

Leväkkö (Scheuchzeria palustris, hedelmävaihe) ja sen kasvupaikka Kissalammen rannalla. Tätäkään kasvia en ollut ennen nähnyt. Parempia kuvia en onnistunut saamaan lammen upottavalla sammalreunalla.

Kissalammen lähimaastoa ja äitini pitkospuilla.

Takaisin polun alkuun tullessamme otin vielä pari kuvaa polunvarren kukista. Siinä on ainakin vuohenputkea (Aegopodium podagraria), huopaohdaketta (Cirsium heterophyllum), kyläkarhiaista (Carduus crispus), ahopäivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare), puna-ailakkia (Silene dioica), siankärsämöä (Achillea millefolium), hiirenvirnaa (Vicia cracca) ja ruusuruohoa (Knautia arvensis).

Kärnäkosken linnoitus

Kärnäkosken linnoituksen raunio sijaitsee Savitaipaleella. Venäläiset rakensivat linnoituksen 1700-luvun lopussa Pietarin suojaksi. Päälinnoituksen lähellä on vuorilinnoitukseksi kutsuttu redutti, josta vartioitiin joen alkupäätä.

Matkalla näin tien reunassa komean kukkapöheikön, ja piti pysähtyä katsomaan mikä se on. Se osoittautui hiirenvirnaksi. Olikohan syynä sen runsauteen puukasa, joka paikalla oli roskista päätellen aiemmin ollut.

Lähdimme ensin vuorilinnoitukselle. Polun varrella oli pätkä rautatietä ja puunkuljetusvaunu. Rautatie rakennettiin 1900-luvun alussa puiden kuljettamiseksi Kuolimolta Saimaalle.

Joen alkupäässä järven pohjassa näkyy lotjasataman jäänteet. Puut tuotiin tänne lotjilla, joista ne siirrettiin junavaunuun. Järvellä ui kuikkapari (Gavia arctica) poikasineen.

Rannan lähellä on laavu. Sen edessä oli tällainen kiven päälle liuskekivestä rakennettu pöytä.

Joku oli rakentanut majaa kivien väliin. Iso järkäle näytti koostuvan useammasta palasta.

Itse vuorilinnoitus on aika huomaamaton. Tässä yksi kuva sen sisältä.

Redutilta palattuamme tulimme päälinnoitukseen. Kyltissä lukee ”Kärnäkosken linnoitus. A. Suvorovin rakennuttama v. 1793.” Kenraali Aleksandr Suvorov rakennutti Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmän.

Portin vieressä on tykki ja metallista tehty kohokuva alueesta.

Linnoituksen muureja.

Linnoituksen alueella laiduntaa lampaita, joten siellä kasvaa ketokasvillisuutta, esimerkiksi ketoneilikkaa (Dianthus deltoides) ja kissankelloa (Campanula rotundifolia). Taustalla näkyy lampaiden suojakatos.

Haurasloikko (Cystopteris fragilis) linnoituksen muurissa.

Lampaatkin löytyivät. Ne tulivat heti tervehtimään ja yksi nuoli kättäni. Hyppivät ketterästi muurin päälle.

Paluumatka

Paluumatkalla pysähdyimme Valkosenkylässä ja kävimme uimassa Virmajärvessä. Uinnin jälkeen söimme eväitä, ja viereiseen puuhun tuli sirkuttamaan kolme linnunpoikasta. Söpöjä olivat.