Kesäretki 2016

Tänäkin kesänä halusin lähteä matkustamaan ympäri Suomea, joten vuokrasin taas auton. Ensin olin viikonlopun äitini luona Heinolassa ja maanantaista perjantaihin olin matkalla. Pääkohteeni oli Kolin kansallispuisto, mutta matkan varrella pysähdyin muissakin paikoissa. Matkapäiväkirjan vasemman reunan luvut ovat ajamani kilometrimäärä. Kuvia on melko runsaasti, koska en raaskinut karsia niitä vähemmäksi.

Kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla.

Julkaistu 12.7.2016.

Heinola, 1.–3.7.

Lauantaina veljenikin tuli käymään ja teimme retken Rautvuorelle. Tässä on näkymää sieltä ja veljeni jyrkänteen reunalla.

Liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale). Kolmannessa kuvassa näkyy itiöpesäkkeitä. Alla on karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis). Kaksi vuotta sitten täällä käydessäni näin myös vuorimunkkeja (Jasione montana) mutta nyt niitä ei näkynyt.

Rautvuorella lensi viisi korppia, joista oli vaikea saada valokuvia, mutta tässä yksi.

Toukkien kirjoittamia salaviestejä.

Rantakukka (Lythrum salicaria), maitohorsma (Chamerion angustifolium) ja ranta-alpi (Lysimachia vulgaris). Oikealla vielä rantakukka lähempää.

Olavinlinna ja Arvinsalmen lossi, 4.7.

Savonlinnassa. Saavuin Olavinlinnaan juuri kun oli alkamassa opastettu kierros. Museokortilla sisäänpääsy opastuksineen oli ilmainen.

Kirkkotornin kappelissa on mittatilaustyönä tehdyt minikokoiset urut.

Puluja ristikon ulkopuolella.

Kävimme Kellotornin huipulla ja sen jälkeen kuuntelimme tasanteella Otello-oopperan harjoituksia. Keskellä Pyhän Eerikin tornin jäänteet ja oikealla linnan pienoismalli.

Valtatie 6:lta poikkesin tielle numero 482 ajaakseni Joensuuhun Liperin kautta. Matkalla on Arvinsalmen lossi. Muutamaa taukoa lukuun ottamatta lautta kulkee edestakaisin ympäri vuorokauden. Saavuin paikalle juuri kun tälle rannalle tulleet olivat poistumassa ja pääsin ajamaan suoraan sisään. Olin ainoa matkustaja, mutta heti rannasta lähdettyämme rannalle alkoi kerääntyä muita autoja.

Kolin kansallispuisto, 4.–5.7.

Kävin Räsävaaran laavulla ja näkötornilla. Ripotteli vettä ja oli hyvin sumuista. Paikalta, jolla Eero Järnefelt maalasi alla olevan lammen, ei näkynyt mitään, eikä näkynyt näkötornistakaan. En edes kiivennyt ihan huipulle asti. Huonon näkyvyyden lisäksi esteenä oli korkean paikan kammoni ja ympärillä pyörivä ukkonen.

Lammen näki hädin tuskin rannaltakaan katsoen.

Näin ensimmäistä kertaa terttualven (Lysimachia thyrsiflora). Rannalla oli myös raatteen (Menyanthes trifoliata) lehtiä mutta ei kukkia.

Telttailualue oli ruohikkoalue tyhjältä näyttävän laitumen vieressä. Siellä oli jo ilmeisesti Luontoliiton leiriläisiä. Pystytin oman telttani laitumen aidan viereen (etuoikealla).

Uni ei oikein tahtonut tulla ja vähän yli tunnin kuluttua kuulin kummallisia askelia, ja piti kurkata mikä peto siellä vaanii. Telttani kohdalla heti aidan takana oli kaksi hevosta. Nousin kuvaamaan niitä. Ne tulivat mielellään lähelle, mutta eivät tahtoneet pysyä paikallaan, joten kuvissa aina vähintään toinen on sumea.

Herätys oli klo 5. Enpä ollut muutenkaan kauheasti nukkunut yöllä. Vähän yli kuudelta olin valmis lähtöön. Parkkipaikalta hotellille ja luontokeskukselle kulkeva ilmainen kiskohissi oli onneksi jo käytössä. Se oli hauska kulkuneuvo. Kulki ensin aika jyrkästi ja loppumatkan loivemmin. Luontokeskus ei ollut vielä auki, enkä käynyt siellä myöhemminkään.

Tästä se alkoi.

Ukko-Kolille oli lyhyt matka, ja olin siellä jo puoli seitsemältä. Se oli kauniin valkoinen kvartsiittikallio, ja koko maisemakin oli sumun valkaisema. Pari kertaa alla oleva Pielinen vähän pilkotti, mutta muuten ei maisemaa näkynyt. Kalliossa oli myös kaiverruksia. Olin siellä ensin yksin, mutta jonkin ajan kuluttua sinne tuli toinenkin mies.

Portaat kohti Akka-Kolia. Tällaisia kivistä rakennettuja portaita oli aika paljon.

Akka-Koli ja sen alla oleva alttari. Täällä ilmeisesti järjestetään ainakin häitä.

Paha-Koli. Minulle siinä ei ollut mitään pahaa, päinvastoin. Söin eväitä istuen jyrkänteen reunalla ja kuuntelin kun jossakin alapuolella raakkui kaksi korppia. Pikku hiljaa sumu alkoi väistyä ja lopulta näin sekä korpit että maiseman.

Pidin näistä kahdesta kapeasta saaresta. Kalastajakin tuli siihen viereen veneellään.

Hauska tasainen kalliopinta. Mänty oli löytänyt juurilleen riittävän halkeaman.

Kvartsia ja kyaniittia.

Kolinuuro on suo Paha-Kolin ja Pieni-Kolin välisessä solassa.

Kolilla on useita ahoja, joita ylläpidetään niittämällä ja laiduntamalla. Ensimmäisenä Mäkränaho. Sillä oli todella paljon kukkia.

Sekalaisia kukkia ja nurmikaunokki (Centaurea phrygia).

Kaunis nokimittari (Odezia atrata) tuli ensin hihalleni ja lopulta sormelleni. Se ei meinannut haluta lähteä.

Purolanaho. Oikealla nurmitatar (Bistorta vivipara) kukkineen ja itusilmuineen.

Kirkiruoho (Gymnadenia conopsea). Näin näitä ensimmäistä kertaa, ja niitä oli paljon.

Joukossa oli joitakin maariankämmeköitä (Dactylorhiza maculata).

Mäkrä-vaaralle kulkevalla polulla oli tällainen juurten ja sammalten muodostama vaakunamainen kuvio.

Näkymä Mäkrältä Jero-järvelle.

Näkymä Mäkrältä Kolille ja sama zoomattuna. Etäisyyttä on vähän yli kaksi kilometriä. Zoomatussa kuvassa maston vasemmalla puolella olevalla Paha-Kolin tasanteella näkyy kaksi tai kolme ihmistä, mutta tässä pienennetyssä kuvassa heitä ei oikein erota.

Ikolanaho. Paistoin nuotiolla makkaraa siitä huolimatta, että ukkonen alkoi lähestyä, ja matkaa autolle oli vielä kolmisen kilometriä.

Kun sää oli seljennyt, lähdin vielä uudestaan Ukko-Kolille, jotta näkisin maisemat sieltäkin. Toinen kuva on kohti pohjoista.

Eero Järnefeltin muistolaatta ja uhrihalkeama. Halkeama sijaitsee ihan hotellin luoteispään lähellä. Sinne on aikoinaan heitelty kolikoita.

Kiskohissi menossa alas.

Koska minulla ei ollut mihinkään kiire, kävin uudestaan Räsävaaralla katsomassa näkyykö maisema paremmin. Lampi pilkotti vähän, mutta muuten siellä oli vielä sumuista.

Polun varrella on hieno pyöreä kivilohkare, joka reunustaa halkeamaa. Portaat alas luolalle taittuvat jyrkiksi puolivälissä.

Sisäänkäynti. Suuaukko on pieni mutta sisällä mahtuu reilusti seisomaan. Korkeimmillaan luola on seitsemän metrin korkuinen.

Luolan ensimmäinen kammio ja sen jälkeinen kapeampi osa. Viimeiseen huoneeseen on rakennettu kuopan ylittävä silta.

Luolan perimmäinen osa. Matkan varrella on hieno puunjuuri, joka tuntuu muuttuneen osaksi kalliota.

Sisäänkäynti sisältä katsottuna.

Luolasta tultuani ajoin vielä vähän matkaa. Pysäköin tien varressa näkemälleni tukkitien pätkälle ja pystytin telttani (sadesuoja puuttuu kuvasta). Vieressä oli Syvälampi-niminen täysin pyöreä lampi.

Kitee, 6.7.

Mönnin silta.

Pielisjoki, ensin etelään, sitten pohjoiseen.

3 + 1 lokkia.

Pielisjoen vettä ja lokki aallonmurtajalla.

Hopeasinisiipi (Plebeius amandus) poimulehdellä (Alchemilla sp.).

Tornin parkkipaikan ympärillä kasvoi lehtomaitikkaa (Melampyrum nemorosum).

Päätyeenlahden lintutorni. Joku vitsiniekka oli muokannut kyltin tekstiä.

Päätyeenlahti on kokonaan Natura-aluetta ja kuuluu myös kansainvälisesti arvokkaiden kosteikkoalueiden listalle. Se on kasvillisuudeltaan hyvin rehevää ja sopii hyvin vesilintujen pesimäalueeksi.

Muita lintuja ei näkynyt kuin laulujoutsenpariskunta poikasineen (Cygnus cygnus). Kauempana vilahti myös kahden muun joutsenen pää.

Kun toinen joutsen jäi pesälle, toinen lähti lentoon.

Nelivyöjäärä (Leptura quadrifasciata) maitohorsman lehdellä.

Alue on lehtoa ja lehtomaista kangasta. Polku oli välillä vaikea löytää: merkintöjä oli paikoin vähän ja pusikko oli päässyt rehottamaan.

Suurin osa ukonhatuista oli polun alussa ja lopussa tien varrella.

Matkalla näin myös muutaman kukintaansa aloittavan yövilkan (Goodyera repens). Tykästyin näihin pieniin kämmeköihin nähdessäni niitä ensimmäistä kertaa viime vuonna. Alueella pitäisi kasvaa myös soikkokaksikkoa (Neottia ovata), mutta niitä en nähnyt.

Pidin tätä aholeinikkinä mutta onkohan se sittenkin niittyleinikki (Ranunculus acris). Ei tullut otettua muita kuvia.

Ajaessani kohti yöpymispaikkaa satuin näkemään tien vieressä hiekkakuopan ja kävin katsomassa sitä. Hiekassa oli hienoja kerrostumia kuin muinaisessa kanjonissa ikään.

Hienoa hietikkotierasammalta (Racomitrium canescens), nätti pihatatar (Polygonum aviculare) ja komeaa torvijäkälää (Cladonia sp.).

Tällä autolla ei enää ajeta.

Kuvasin myös 6-tien varren kukkia. Kissankelloja (Campanula rotundifolia) oli tässäkin runsaasti. Lisäksi oli mm. häränsilmää (Hypochaeris maculata), isolaukkua (Rhinanthus angustifolius) ja kissankäpälää (Antennaria dioica).

Päivänkakkaralla (Leucanthemum vulgare) luullakseni ratamoverkkoperhonen (Melitaea athalia).

Syrjäsalmen ylittävä maantie- ja rautatiesilta sekä rautatie.

6-tien varrella kasvoi paljon kukkia. Lehtomaitikoita oli runsaasti ja häränsilmiä oli enemmän kuin olen ennen nähnyt kerralla.

Lehtomaitikoiden joukossa oli pari sellaista, joiden ylälehdet olivat valkoiset.

Tässä kävin uimassa. Pohja oli hiekkaa ja pyöreitä kiviä, ihan hyvä uimapaikka. Teltta piti ensimmäistä kertaa kiinnittää koukuilla maahan ja varmuuden vuoksi narulla puuhun, koska tuuli niin kovaa että teltta meinasi lentää mukana. Unta odotellessa oli kiva kuunnella tuulta ja aaltoja. Selkä oli jo nyt aika kipeä kovalla alustalla nukkumisesta.

Parikkalan patsaspuisto, 7.7.

Yöllä vähän satoi, mutta aamulla oli poutaa ja tyyntä ja järvellä mylvi härkälintu (Podiceps grisegena).

Sisäänkäynti ja hirmulisko.

Joogan harjoittajia. Yksi oli meditoinut liian kauan samassa asennossa ja oli jo peittynyt sammaleen.

Tanssijoita arovuokkojen keskellä ja suomalaisten lempiurheilulaji, jonotus.

Käytävillä on kuvioituja betonilaattoja. Yhdessä kohdassa betoniin on upotettu isoja lasikuulia.

Pidin monista pöllöpatsaista. Muitakin lintuja puistossa oli.

Väinämöinen, puutarhurin lepohetki ja kameli.

Nainen lukemassa jotakin. Sehän on Aku Ankka -lehti.

Patsaspuistosta lähdettyäni pysähdyin taas matkan varrella ottamaan kuvia kissankelloista.

Yöksi jäin Sydänmaan Ruoke -nimisen järven rannalle. Paikalla on ollut levähdysalue, mutta sinne ajo on estetty maavallilla. Sain auton kuitenkin pysäköityä ja pystytin teltan vanhalle asfaltille. Vaikka alusta oli kova, siinä oli silti ihan mukava nukkua, koska se oli niin tasainen. Illalla ohi ajoi runsaasti rekkoja, mutta joko niitä ei yöllä kulkenut tai sitten nukuin niin hyvin, etten kuullut niitä.

Hamina, 8.7.

Matkalla oli komea horsmaniitty.

Kaupungissa on paljon hienoja vanhoja taloja. Vanha koulurakennus, Johanneksen kirkko ja Raatihuone.

Pietarin ja Paavalin ortodoksinen kirkko kellotapuleineen.

Tykki ja jokin tiilirakennus puistossa.

Reserviupseerikoulu.

Näiltä valleilta kuvia ottaessani viereisestä sotilaskodista tuli joku puolustusvoimain henkilö kertomaan, että alue on sotilasaluetta. Ei ollut mitään kylttejä erottamassa kaupungin aluetta sotilasalueesta.

Marian kirkko, Bastionin vallilla oleva tykki ja kivetty tie kadulta urheilukentälle.

Yleistä

Harmitti jo ennen lähtöä kun sääennusteesta näki, että tulisi satamaan aika paljon. Onneksi sade keskittyi ajomatkoille ja öihin. Ainoastaan kahdesti kävelin vähän matkaa sadevaatteet päällä. Kolilla sumu haittasi maisemista nauttimista, mutta hyvä että niitäkin pääsi näkemään. Ja oli se sumukin kaunista.

Ihmettelen sitä, miksi selkäni ei nyt pitänyt teltassa nukkumisesta. Ei sen kanssa ole ennen ollut ongelmia. Se on vieläkin arkana mutta jo vähän parempaan päin.

Kolilla polut ovat leveitä, tasaisia ja hyväkuntoisia. Korkeuseroja on toki paljon ja välillä on kivistä ladottuja portaita, jotka eivät sovi huonojalkaisille. Ukko-Kolille kulkee myös portaaton reitti, mutta sitä en itse kulkenut. Telttailu on sallittua vain niille varatuilla paikoilla, ja niistä yksi (Turula) on melko lähellä Kolia. Kansallispuistossa on myös tulentekopaikkoja ja kuivakäymälöitä. Vettä saa luontokeskukselta ja joiltakin telttailualueilta. Itselläni oli kanisterissa vettä ja jouduin täyttämään sen vain Imatralla.

Tietoa kohteista: Olavinlinna, Koli, Papinniemen ukonhattulehto, Parikkalan patsaspuisto, Taavetin linnoitus.