Kesäretki 2017
Kesäretkestä on tullut jo tapa, joten tein matkan tänäkin vuonna. Koska viime vuonna Kolilla oli niin sumuinen sää, halusin käydä siellä uudestaan toivottavasti paremmassa säässä. Matkalla Kolille kävin ensimmäistä kertaa Arboretum Mustilassa ja Kolin jälkeen kävin Patvinsuon, Leivonmäen ja Repoveden kansallispuistossa. Matkapäiväkirjan vasemman reunan luvut ovat ajamani kilometrimäärä. Saamattomuudestani johtuen sain tämän julkaistua vasta vuoden myöhässä.
Kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla.
Julkaistu .
Koli, 10.–11.7.
0
Maanantaiaamuna hain vuokra-auton, pakkasin ja lähdin ajamaan.
114
Saavuin Mustilaan aamupäivällä ja kiersin arboretumia parin tunnin ajan. Ihan hieno paikka.
Kuvia en ottanut monta, mutta tässä yksi kuva vuonna 1910 istutetusta purppurapihdasta (Abies amabilis).
486
Matkalla Kolille pidin pari pientä taukoa. Kun pääsin Joensuuhun, kävin kaupassa ostamassa eväitä. Matkan aikana olin syönyt ja juonut liian vähän ja aurinko oli paistanut koko ajan.
Yritin syödä nyt paremmin mutta ruoka tuli takaisin ylös.
547
Iltayhdeksältä saavuin Kolin pysäköintialueelle. Huono olo oli jo mennyt ohi. En viitsinyt enää käydä iltauinnilla vaan menin suoraan Turulan telttapaikalle.
Sinne kävellessäni näin mesimarjan (Rubus arcticus) kukkia ja raakileita. Harmi ettei vielä ollut kypsiä, en ole koskaan maistanut mesimarjaa.
Iltakymmenen jälkeen kävin nukkumaan suunnilleen samassa kohdassa, jossa telttani oli edellisenäkin vuonna ollut.
Aamuviideltä heräsin. Leirin purettuani ja aamiaista syötyäni lähdin Kolille. Aurinko paistoi ohuen pilviverhon läpi.
Sää oli paljon parempi kuin edellisenä vuonna. Ukko-Kolilta avautui tällainen näkymä.
Huipulla kuvaamani pallopanoraaman voi katsoa täällä.
Ukko-Kolin huippu. Toisessa kuvassa näkyy varjoni kun istun huipulla olevan tolpan päällä.
Olin tänä vuonna ostanut kameran, jossa on tehokas optinen zoomi. Tässä on näkymä Mäkrälle reilun kahden kilometrin päähän. Toisessa kuvassa Pielisen saaria.
Jokin lude(?) käveli kalliolla. Kallion raossa kasvoi sianpuolukkaa (Arctostaphylos uva-ursi). Joku syöpäläinen oli heittänyt tupakantumppeja kallionkoloon.
Akka-Koli ja näkymä sieltä länteen. Kallionkolossa kasvoi pieni kuusi (Picea abies).
Matoset. Pidän näistä saarista, etenkin tuosta kapeammasta.
Paha-Koli oli tälläkin kertaa hyvä eväidensyöntipaikka.
Näkymä Pieni-Kolilta Paha-Kolille.
Puu näytti huutavan. Hämähäkki odotteli parempaa saalista kuin tuo männynsiemen.
Mäkränaho. Matkalla näin mesimarjan kukan, jolla oli jokin kärpänen. Takana oravanmarjan lehti (Maianthemum bifolium).
Tarhapuron vesiputous ja siellä ollut hämähäkinseitti. Polku Mäkränaholta tänne oli vähän vaikeakulkuisempi, mutta polku pois Purolanahon suuntaan oli helppokulkuinen.
Purolanaholla ollut täpläkämmekkä (Dactylorhiza maculata, mahdollisesti kielikämmekkä eli kalkkimaariankämmekkä, D. m. subsp. fuchsii).
Toisessa kuvassa Ikolanaho.
Vähän puolenpäivän jälkeen tulin Mäkränahon lähellä olevalle nuotiopaikalle, mutta metsäpalovaroitus oli juuri tullut voimaan.
Onneksi mukana oli sellaista retkimuonaa, jonka voi tehdä kylmäänkin veteen, vaikka eihän se ihan yhtä maukasta sillä tavalla ollut.
Matkalla autolle näin ruskohukankorennon (Libellula quadrimaculata).
554
Kolilta lähdin Räsävaaralle, tällä kertaa sieltäkin oli hyvät näköalat. Tässä on lampi, jonka Eero Järnefelt maalasi vuonna 1895.
Näkymä Räsävaaralta kohti Kolia.
Kolin huippu. Ollilan ja Turulan tilat laitumineen ja telttailualue.
Räsävaaran näkötorni ja näkymiä sen huipulta. Minulla on korkean paikan kammo, tosin huomattavasti lievempi kuin nuorempana, joten kesti jonkin aikaa tottua korkeuteen.
577
Ajoin huvikseni Hattusaareen ennen poistumistani Kolilta.
615
Kävin uimassa Pielisessä.
617
Pysähdyin ottamaan kuvia Matosista.
625
Kävin tälläkin kertaa Pirunkirkossa. Laitan tähän nyt vain yhden kuvan. Puiset portaat oli vaihdettu metallisiin.
696
Saavuin Patvinsuon kansallispuistoon Suomun telttailualueelle iltakahdeksan jälkeen ja pystytin telttani.
Patvinsuon kansallispuisto, 12.7.
Heräsin aamuseitsemältä. Heti aamusta satoi hiljalleen, hyttysiä oli melko paljon ja lähdin aluksi väärää polkua,
mikä sai minut vähän ärsyyntymään, mutta kyllä se kohta helpotti. Päivän mittaan sadevaatteita sai riisua ja pukea useita kertoja kun sää vaihteli.
Hyttyset pysyivät loitolla hyttyshatun avulla. Välillä tuuli sen verran että hattuakaan ei tarvinnut.
Kiersin Suomunjärven myötäpäivään. Reitti on 15 km pituinen, tosin lopussa poikkesin vielä järven eteläpuolella suolle.
Polun varrella kasvoi keltaliekoa (Diphasiastrum complanatum).
Kelon latvassa tasapainoili valkoviklo (Tringa nebularia), joka kovaan ääneen huusi, että olen sen reviirillä.
Puu oli kasvanut vänkyrälle.
Lapinniemen ja Lapinsaaren välinen kannas. Sen vierellä uiskenteli isokoskelo (Mergus merganser) poikueineen.
Maasto oli melko metsäistä, välillä oli myös suota.
Vanamot (Linnaea borealis) olivat kukassa.
Kangasmaitikka (Melampyrum pratense) ja hieno kivi.
Karkunlammesta Suomunjärveen virtaavan joen yli menee silta.
Pokkaniemen telttailualueella pidin evästauon. Pari sorsapesuetta pelästyi tuloani ja pakeni veteen.
Istuin syömässä eväitä puuvarastossa sateelta suojassa.
Järvellä on useita komeita hiekkarantoja.
Alanteen ja Suomunjärven välisen Virtasalmen yli menee jäkäläinen mutta hyväkuntoinen silta.
Virtaniemen maastoa ja kansallispuiston rajalla Suomunjoessa oleva pato.
Huutoniemen vieressä oleva hiekkaranta. Järvellä ui kuikkaparvi (Gavia arctica), josta osa näkyy kuvassa.
Tässä vaiheessa aurinko vähän kurkki pilvien raoista. Löysin rannalta viidenkymmenen sentin kolikon.
Saavuin Kurkilahden keittokatokselle kahdelta iltapäivällä. Aurinko kurkki jo vähän enemmän.
Kuvissa järvikaislaa (Schoenoplectus lacustris) ja vesimittari (Gerridae-heimo).
Kurkilahdella kävin uimassa ja söin lounasta. Hyttyset ja paarmat pyörivät ympärillä, mutta sää oli hyvä.
Suomunkierros olisi jatkunut järven etelärantaa takaisin telttailualueelle, mutta koska polun varrella oli ollut hyvin vähän suota,
ja suon takia olin Patvinsuolle tullut, päätin kiertää vielä yhden polun.
Maisema muuttui heti avoimeksi suoksi. Pidän tällaisesta maisemasta.
Sade alkoi melkein heti suolle saavuttuani ja jatkui koko loppumatkan, mutta suolla oleminen oli sen arvoista.
Suon värejä. Kelo oli kuin tienviitta, joka tosin osoitti eri suuntaan kuin pitkospuut.
Käärme oli luonut nahkansa. Rupikonna (Bufo bufo) lepäsi pitkospuilla.
Suon kautta kiertävä polku oli pidempi kuin olin ajatellut. Pitkospuut olivat liukkaita sateesta, ja välillä oli sellainen sivutuuli, että oli vaikea pysyä pystyssä.
Kenkäni pitävät jonkin verran vettä, mutta iltakuudelta autolle saapuessani jalkani uivat vedessä. Vaihdoin päälle kuivat vaatteet ja kengät ja valmistauduin lähtöön.
Oli ollut tarkoitus kiertää pikkuteitä Lieksaan ja sieltä Nurmeksen ja Kuopion kautta Leivonmäelle, mutta luovuin siitä suunnitelmasta ja etsin suoran reitin Leivonmäelle.
Joensuussa pysähdyin taas ostamaan lisää ruokaa ja Hankasalmella tankkasin auton. Matkalla satoi välillä rankasti ja asfaltissa oli syvät urat. Iltakymmenen maissa sade lakkasi.
1034
Pysähdyin Nelostien ja Rutalahteen johtavan tien risteykseen kuvaamaan upeaa iltataivasta. Taivas heijastui hienosti lätäköistä.
1035
Pysähdyin myös Baijerin laaksoksi kutsutussa paikassa kuvaamaan taivasta ja sumuista maisemaa.
1043
Tulin Rutalahteen tasan keskiyöllä ja jätin auton entisen koulun eteen. Olin asunut Rutalahdessa neljä vuotta lapsena.
Tahdoin käydä katsomassa koulun pihan valtavaa kuusta ja lähellä virtaavan Rutajoen koskea. Kävelin koskelle pimeän metsän läpi.
1052
Jatkoin matkaa Leivonmäen kansallispuistoon, johon saavuin puoli yhdeltä. Pystytin teltan ja aloin nukkua.
Leivonmäen kansallispuisto, 13.7.
Heräsin kahdeksalta. Maastoon lähdin vasta puoli kymmeneltä. Kiersin Mäyränkierros-nimisen polun, jolla on sekä harjumetsää että suota.
Ulpukka (Nuphar lutea) ja pikkutalvikki (Pyrola minor).
Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) ja jokin naarasmittari (todennäköisesti alaheimosta Sterrhinae tai Ennominae)
metsätähden lehdellä (Trientalis europaea).
Mäyränkierrokselta erkanee polku, joka kulkee Rutajärveen työntyvän Joutsniemen kärkeen. Niemi on pitkä ja kapea harju.
Kärkeen saavuin puolilta päivin.
Polun varrella kasvoi nuokkutalvikki (Orthilia secunda) ja niemen kärjessä kurjenjalka (Comarum palustre).
Kurjenjalka on yksi lempikasveistani. Isommat punaiset ovat verholehtiä ja pienemmät ovat terälehtiä.
Keskellä isommat piikit ovat heteitä ja pienemmät ovat emejä.
Paluumatkalla pidin juomatauon Lintuniemen nuotiopaikalla. Rannassa oli ristihämäkin (Araneus diadematus) seitti,
johon melkein törmäsin, koska se ei näkynyt kunnolla vettä vasten.
Autolle saapuessani huomasin, että en ollut lukinnut auton ovia. Ovet olivat siis auki neljän tunnin ajan,
mutta onneksi kansallispuiston pysäköintipaikalla ei taida kovin todennäköisesti käydä varkaita.
1060
Ajoin vielä kansallispuiston eteläpuolen pysäköintialueelle, koska sillä puolella on enemmän suota.
Kuvassa pysäköintialueella oleva turvekairausnäyte. Jätin sadevaatteet autoon, koska näytti siltä ettei aikoisi sataa.
Kävelin kaksi parin kilometrin polkua. Ensimmäinen oli samanlaista harjumetsää kuin toisella puolella.
Juuri ennen saapumistani Harjujärven puolikodalle tuli pieni sadekuuro, josta selvisi puun alla odottaen.
Sateen tulon näki hienosti, kun pisarointi liikkui Harjujärven pintaa pitkin lähemmäs. Lounasta sain syödä poutasäässä.
Toinen polku kulki Haapasuolla. Toisessa kuvassa pitkälehtikihokki (Drosera anglica) kukkanuppuineen.
Männyntaimi suolla. Toisessa kuvassa sama kohta huvin vuoksi epätarkkana.
Näkötorni, sieltä avautuva maisema ja tornin portaiden kaiteella ollut perhonen. Vähän taas satoi ja odottelin sen ohi menoa tornin alla.
Tornista ei oikein näe millaista mättäiden verkkoa suo on.
Google Mapsin ilmakuvassa se näkyy hyvin.
Mäntyjä (Pinus sylvestris) suolammen rannalla. Kuva tosin on ylösalaisin ja männyt ovat heijastuksia.
Planeetallamme on kantokahva.
1154
Jatkoin matkaa Heinolaan äitini luokse. Vietin siellä yhden päivän ennen jatkamista Repovedelle.
Repoveden kansallispuisto, 14.–15.7.
1244
Saavuin Repoveden kansallispuistoon seuraavana iltana. Jo pysäköintialueen koosta ja autojen määrästä näki, että paikka on aika suosittu.
Sisäänkäynnillä vastassa oli repo.
Aluksi ylitettiin komea riippusilta. Otin pari kuvaa iltahämärässä sillalla kulkevista ihmisistä.
Pystytin teltan heti sillan toisella puolella olevalle alueelle. Muutama muukin teltta siellä oli, ja yksi perhe pystytti puiden välissä roikkuvaa telttaa.
Aloin nukkua vähän ennen kymmentä ja heräsin aamulla vähän ennen seitsemää. Vein yöpymisvarusteet takaisin autolle ja lähdin kävelemään.
Katajavuorelta oli hieno näköala.
Polun vieressä oli kaatunut puu, joka oli jäänyt nojaamaan toisen rungon päälle juuri sopivaan kohtaan, että sitä oli hauska keinuttaa ylös alas.
Lumme (Nymphaea sp.) ja ötököiden syömä lumpeen lehti.
Sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) ja jäkälää. Korpipaatsama (Frangula alnus). Ilmeisesti okarahkasammal (Sphagnum squarrosum).
Muurahaiset olivat löytäneet kuolleen kovakuoriaisen.
Söin eväitä Katajajärven nuotiopaikalla. Siellä oli myös mies poikansa kanssa.
Isä kantoi kaulassaan isoa vesikanisteria, koska ei tiennyt että alueella on kaivoja.
Kuutinkanava on 270 metriä pitkä tukinuittokanava, joka rakennettiin 1912, aluksi kivestä, myöhemmin puusta.
Kanavaa käytettiin vuoteen 1968 saakka.
Kangasmaitikka (Melampyrum pratense) ja pari muurahaista.
Näkymä kalliolta Kuutinlahdelle.
Metsässä virtasi pieni puro.
Lumpeita (Nymphaea alba) ja ulpukan nuppu (Nuphar lutea).
Häränsilmä (Hypochoeris maculata) ja kärpäsiä.
Tasainen kallio ja sillä kasvava monimutkainen mänty (Pinus sylvestris).
Käpytikka (Dendrocopos major) ja leppälintu (Phoenicurus phoenicurus).
Saavuin keskipäivällä Mustalamminvuoren näkötornille. Näkymiä sieltä.
Mustalampi oli nimensä veroinen. Ensimmäisessä kuvassa taustalla Olhavanvuori.
Näkymä Olhavanvuorelta ja Olhavanlammen pinta zoomattuna.
Olhavanvuoren jyrkännettä alhaalta kuvattuna.
Olhavanvuori ja kiipeilijä.
Olhavan laavulla söin lounasta ja sitten lähdin Talaksen kautta Ketunlossille.
Metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) kallion raossa.
Talaksen nuotiopaikalla rannalla kasvoi kurjenjalka (Comarum palustre).
Hämähäkki isossa, monikerroksisessa seitissään.
Kalalokki (Larus canus) Määkijän nuotiopaikalla.
Ketunlossi. Kun saavuin, sille oli juuri astumassa yksi ryhmä ihmisiä, ja päätin odottaa että he ovat menneet, jotta pääsen käyttämään sitä yksin.
Ihmisiä ehti tulla lisää, mutta sain kuitenkin vetää lossia eteenpäin narusta. Hauska kulkupeli.
Yritin etsiä rauhaisaa paikkaa, jossa olisin käynyt uimassa, mutta polku meni koko ajan rannan vieressä.
Autolle tulin vähän ennen iltaseitsemää. En tahtonut jäädä samaan paikkaan toiseksi yöksi, joten lähdin ajamaan.
Katsoin kartasta paikan, johon saisi pysäköityä auton ja toivottavasti myös pystytettyä teltan.
Samalla sain myös ladattua puhelimeni, jonka akku alkoi olla tyhjä.
1268
Ajoin ohi hienosta sillasta ja piti tehdä U-käännös, jotta pääsin ihailemaan sitä.
Silta ylittää Torasjoen Luhtalammentien ja Anttilantien risteyksessä Kouvolassa.
1282
Kartalla olin nähnyt myös Valkealan kirkonkylän uimarannan, ja kävin siellä uimassa.
1289
Saavuin Vennalammen levähdysalueelle valtatie 15:n varrelle puoli yhdeksältä illalla. Lammen ympäri kiersi polku.
Lammen tietä lähemmällä puolella oli jonkun teltta (keskimmäinen kuva). Itse menin toiselle puolelle jännän näköisen kalliomuodostuman viereen.
Joku oli polttanut nuotiota kallionkolossa. Pystytin teltan ja menin nukkumaan.
Heräsin aamuseitsemältä, siivosin auton, pakkasin tavarat ja lähdin kohti kotia.
1433
Olin kotona aamukymmeneltä, purin tavarat ja kävin palauttamassa auton.
Yleistä
Sää suosi muuten, mutta Patvinsuosta olisin halunnut nauttia ilman sadetta. Täytynee sielläkin käydä joskus uudestaan. Selkä ei tällä kertaa kipeytynyt teltassa nukkumisesta, minulla oli paksumpi makuualusta.
Kolilla polut ovat leveitä, tasaisia ja hyväkuntoisia. Korkeuseroja on toki paljon ja välillä on kivistä ladottuja portaita, jotka eivät sovi huonojalkaisille. Ukko-Kolille kulkee myös portaaton reitti, mutta sitä en itse kulkenut. Telttailu on sallittua vain niille varatuilla paikoilla, ja niistä yksi (Turula) on melko lähellä Kolia. Kansallispuistossa on myös tulentekopaikkoja ja kuivakäymälöitä. Vettä saa luontokeskukselta ja joiltakin telttailualueilta.
Patvinsuollakin polut ovat hyviä ja kosteissa paikoissa on pitkospuita. Suolla polku kulkee käytännössä koko ajan pitkospuilla, tosin välillä on metsäsaarekkeita. Alueella on telttapaikkoja, kuivakäymälöitä, nuotiopaikkoja ja keittokatoksia. Suomun telttailualueella on kaivo. Suomunjärven hiekkarannat ovat upeita.
Leivonmäen kansallispuistossa on pari telttailualuetta, laavua ja kuivakäymälää. Kaivoja ei ole. Polut ovat hyvässä kunnossa. Harjujärven polku ja siellä oleva puolikota puuvarastoineen ja käymälöineen sopii liikuntaesteisillekin.
Repoveden kansallispuistossa on paljon korkeuseroja. Polut ovat hyviä mutta kiipeämistä on paljon. Jyrkimmissä paikoissa on portaat. Telttailu on sallittua lyhytaikaisesti tiettyjen tulentekopaikkojen läheisyydessä. Tulentekopaikoilla on myös kuivakäymälä. Kansallispuistossa on useita kaivoja, mutta niiden laatu vaihtelee. Minun siellä käydessäni sekä Kuutinkanavan että Olhavan kaivon vesi oli hyvää.
Tietoa kohteista: Kolin kansallispuisto, Arboretum Mustila, Patvinsuon kansallispuisto, Leivonmäen kansallispuisto, Repoveden kansallispuisto.