TYRVÄNTÖLÄISIÄ PAIKANNIMIÄ

Tämä sivu esittelee opiskelupaikkani ympäristön paikannimien etymologioita. Lähteenäni olen käyttänyt lähinnä Toivo Kallion teosta Tyrväntöläisiä paikannimiä, mutta muutaman yksityiskohdan tarkistin muualta. Teoksen lopussa on laaja lähdeluettelo, mutta Kallio kertoo lähestyneensä aihetta vain harrastelijan taidolla. Muinaisten nimien alkuperän selvittäminen on hankalaa, joskus jopa mahdotonta. Nimiselityksiin ei siksi kannata luottaa täysin sokeasti.

Merkitsin paikat kartalle, joka löytyy täältä.

Tyrväntö

= vanha kunta, joka itsenäistyi Hattulasta n. 1872 ja liitettiin taas Hattulaan 1971. Pohjois-Tyrvännöstä osia liitettiin Valkeakoskeen 1978.

1. < turuvanto < turu ’järven mutkainen lahti’ + vanto ’vesi’

2. < Tyrvande / Torvände (alunperin vesistön nimi) < skandinaaviset nimet Tyr, Tor, Tyrvi, Tyrvis + skand. vande ’vesi’

3. siirtonimi Tyrväästä (< Tyrväjä, Tyrväntä) ja/tai henkilönnimistä Tyrvä, Tyrväs + veden lähellä olevan luontopaikan johdin -nto, -ntö

4. luontonimi
a) sanavartalo tydy-, tyry- ’tukkeuma, pato’ (etenkin jäiden lähtiessä syntynyt jääkasautuma) > tyryvä ’tukossa oleva’ (Lepaanvirran kapeikot tähän otollisia) + -ntö
b) tyrisevä (virtaavan, tulvivan veden aiheuttamasta äänestä) > tyrysevä > tyryvä + -ntö

Toivo Kallio pitää parhaana vaihtoehtona 3. ja 4. kohdan yhteisvaikutusta. Nimi on todennäköisesti syntynyt viimeistään 1100–1300-luvulla.

Kulsiala

= Tyrvännön seurakunnan rinnakkaisnimi ja sitä laajemman hallintopitäjän nimi (1300-luvulta vuoteen 1831)

1. < kulsi ’uhrivati’, joita alueella oli useita, mm. kuuluisa uhrivati Lepaan uhrilehdossa eli Kappelinmäellä

2. < kulas, kulasvesi ’sulamisvesi, tulvavesi’

3. < kulle ’nuotta’, kulsia ’kalastaa nuotalla’. Keväisin pidettiin uhrijuhlia, joissa pyydettiin hyvää kalaonnea, ja uhrivatia tarkoittava sana on voinut syntyä tästä sanasta. Toisaalta tulvavettä tarkoittava kulas on voinut vaikuttaa kulsia-verbin syntyyn, jos kalastusta on harjoitettu etenkin tulva-alueilla.

4. germaaniset nimet Kuls, Kulsing

Lahdentaka

Lepaan kirkonmäeltä katsottuna kylä on Kirkkovalkaman takana

Kartano sai nimensä kylältä. Tila sai rälssioikeudet 1600-luvun alkupuolella, kartano muodostettiin saman vuosisadan lopulla. 1800-luvun alkupuolella Bengt Axel Boije antoi kartanolleen nimeksi Kristinehof vaimonsa Ulrika Kristina Tauben mukaan.

Kalkonvuori

= vähäinen mäki Lahdentaan ja Tokeensuun välissä; on ollut nuorison kokoontumispaikka

nimi saattaa tulla germaanisesta nimestä Gottschalk, Godskalk ’Jumalan palvelija’ tai voi olla Karl-nimen puhuttelumuoto

mahdollista on myös, että taustalla on kalkatus ’metson soidinääntely’, jota nuorison lystinpito on voinut muistuttaa

Kirkkovalkaman miekanhiontakivi

= kivi Tyrvännöntien varrella Kirkkovalkaman pohjukassa, Lahdentaan kartanon puiston eteläpuolella. Suomen viidestä miekanhiontakivestä kolme on Tyrvännössä. Kivien kyljessä on uurteita, joiden on tulkittu syntyneen jonkin terävän esineen hionnasta. Niiden oletetaan liittyvän rautakautisiin uskomuksiin kuppikivien tapaan.

Kirkkovalkaman kiven erikoisuus on siinä oleva lautasen muotoinen hiottu syvennys, jota on voitu käyttää kouraisukuoppana onnea tuomaan. Esimerkiksi läheisen lasitehtaan miehet ehkä kouraisivat sitä, ettei piru kaataisi lasikuormaa.

Käkye

Lahdentaan kartanon omistaja Hallamaa perusti Käkyen tilan 1900-luvun alkupuolella myydessään kartanon lapsilleen

nimi tulee Lepaanvirrassa 1700-luvulla olleista Käkysaarista, jotka olivat Lahdentaan kartanon laidunmaita

< käky, käki, käestys ’kalojen pyynti matalilta kuturannoilta käsiverkolla’

Moisio

= pelto ja asuinalue

Satakunnassa ja Hämeessä sana on tarkoittanut pientä aidattua viljelymaata tai metsäniittyä, Virossa ja Varsinais-Suomessa pakanallista kultti- ja päällikkötilaa, Etelä-Karjalassa herraskartanoa

Mäenpää

Itsenäinen tila jo keskiajalla, 1500-luvulla Lepaan rälssiä, 1700-luvun alkupuolella kartano siirtyi Lahdentaan omistukseen

tila sijaitsee Lepaan ja Lahdentaan välissä mäen päällä

Rajakorpi

Rajakorpi sijaitsi Lahdentaan ja Suotaalan kylien rajalla, missä rajahaltia nimeltään Rajakaaja eli Raja-Kaija vartioi rajan loukkaamattomuutta. Rajakaaja ilmestyi joskus valkean naisen hahmossa, joskus harakkana. Se kertoi ihmisäänellä vannoneensa eläessään käräjillä rajan paikan väärin, mistä syystä kylien välinen raja ei ole oikealla paikalla.

Rapoinpelto

Aiemmin paikalla oli kaksi peltoa, Ylärapoi ja Alarapoi

Rapo voi olla vanha suomalainen henkilönnimi tai se voi tulla germaanisista nimistä Rab, Rabo, Rabbo, Rappo

Tokeensuu

< toe (gen. tokeen) ’pato’ (nimenomaan kalojen pyydystämistä varten rakennettu)

taustalla voi olla myös skandinaavisen Thorchel-nimen lyhentymät Toke ja Tokoi

Lepaa

Lepaan kirkko rakennettiin perimätiedon mukaan jo 1200-luvulla, kartano saattaa olla samalta ajalta. 1400–1700-luvuilla nimestä esiintyvät muodot Leppas, Lepa, Lepays, Leppes, Lepas, Läpas. Tiettävästi ensimmäiset asiakirjamaininnat ovat 1460-luvulta.

1. < levas (gen. lepaan) ’kalanpyydys’ (mahdollisesti samanlainen heittonuotta kuin kulle, ks. Kulsiala)

2. leppä (joita Lepaan lehtoalueilla kasvaa runsaasti) > Lepäinen, Lepainen > Lepaisten kartano, ruots. Lepais/Lepas gård > Lepaa

3. muita vaihtoehtoja ovat lepa ’kivikautinen kirves’, leppa ’kirves’, leppo ’leveäteräinen kirves’,

4. germaaniset henkilönnimet Leuba, Leppelt, Lepold, Lepa

Kartanon ruotsinkielinen nimi Stjärnsund tulee 1700-lukulaiselta omistajalta, maaherra Pehr Stierncrantzilta. Tuolloin nimi kirjoitettiin Stiernsund.

Papinkorpi

Vanhan tarinan mukaan paikalla oli joskus tapettu pappi, eikä hevonen suostunut kulkemaan paikan läpi. Jos katsoi kuolainten läpi, saattoi nähdä valkoisia vaatteita tielle levitettynä.

Papinmäki

Lepaalla oli puukirkko vuoteen 1799 saakka, ja Hattulan kirkkoherrakin kävi siellä pitämässä jumalanpalveluksia. Papinmäeltä kirkkoherran vaunut näkyivät kirkolle, jolloin tiedettiin aloittaa kellojen soitto. 1800-luvulla paikalla oli myös samanniminen Lepaan torppa.

Parola

Lepaan kylän alkuperäinen nimi oli Parola (ruots. Nygård)

1. paro-sana esiintyy germaanien pyhien paikkojen ja lehtojen nimissä

2. < germaaniset nimet Barontus, Baronto, Baronius

3. < para ’lehmien palvelualtis henki’

4. < parantaja, parattu. Parolan kylän paikkeilla, Ämmänkirkonsuon ja Lepaan kartanon välillä, on ollut parantava uhrilähde. Lähteeseen tuli uhrata kolikko, naula, neula, nappi tms., jotta vesi tehoaisi.

Rato

Rato on vanha Lepaan torppa ja kestikievaripaikka

nimi saattaa tulla germaanisesta henkilönnimestä Konrad, Rato, Rado

Rouvinkari

Lepaanvirran rannalla oli 1700-luvulla krouvi, jota käyttivät Hämeenlinnan ja Pälkäneen välistä talvitietä kulkeneet. Tärkeä talvitie haarautui myös Suontaakse kohti Luolajanporttia, mistä pääsi edelleen mm. Turkuun.

Krouvin nimi oli Rajku krog eli Raikun krouvi. Raikku < skandinaavinen nimi Ragvald

Vahopää

< vaha ’suuri kivi, siirtolohkare’, joita harjulla on useita

Ämmänkirkonsuo

Suo on jäänyt Lepaan golfkentän alle

1. < ämmä ’komea, suuri’
a) Ämmänkirkonsuo = suurenkirkonsuo (mutta Lepaan kirkko ei ollut kovin suuri)
b) Ämmä kirkkosuo = suuri kirkkosuo

2. < Ämmän kirkkosuo < ämmä ’naispuolinen vedenhaltija, noita’

Retulansaari

= Vanajaveden suurin saari

1. < retu ’esi-isien henki’

2. < Retu = Ukko-jumalan toinen nimi

3. < germaaninen henkilönnimi Retto, Rettua, Reta, Rethu

Suontaka

Suontakaa pidetään muinaisena päällikön asuinpaikkana. Keskiajalla Suontaka oli suuri kylä, jonka maanomistajina oli useita rälssisukuja ja talonpoikia. 1700–1800-luvuilla kylän tilat siirtyivät vähitellen Lahdentaan omistukseen ja Suontaasta muodostettiin Lahdentaan ulkokartano. Kartano itsenäistyi 1915, kun Lahdentaan kartano vaihtoi omistajaa.

1. kylä sijaitsee Mervestä katsoen suon takana

2. < suojantaka; päällikkötila olisi sijainnut suojaisessa paikassa mäkien ja virran takana

Hinnonmäki eli Surmanmäki

Nimi Surmanmäki tulee siitä, että paikalla on sijainnut muinainen kalmisto

Hinnonmäki < henkilönnimi Hinno < Henrik. Mahdollisesti paikalla ollut uhrilehto on vihitty kristilliseen käyttöön ja nimi olisi annettu piispa Henrikin mukaan.

Hollo

Hollo on sen tilan nimi, josta muodostettiin Suontaan kartano. Nimi esiintyy asiakirjoissa jo 1500-luvulla. Kartanon päärakennus uusittiin täysin 1920-luvulla.

< germaaninen nimi Hola, Hollo, Hollogen, Hollomund

Nimi esiintyy talonnimenä ainakin 13 kunnassa ja lisäksi Hollolan kunnan nimessä

Hyttyrinmäki

= Korkeakallion aikaisempi nimi

1. < hytti, hytty ’suojakoju’

2. < hyttyrä, hytyrä, hytyri ’keskiaikaisen kirkonmiehen korkea päähine, 1500-luvun sotilaan kypärä’. Kallio on voinut saada nimensä muodon perusteella.

Jumoinsuo

Jumi oli naimaonnen jumala, jonka kunniaksi vietettiin koko yön kestäviä jumihäitä

Jumo oli jumin poika, metsässä asuva henkiolento. Se aiheutti monenlaista pahaa, jopa kuolemaa, ja sitä pyrittiin lepyttelemään.

Kavituntöyry, Kapituntöyry, Kaavintöyry, Kavintöyry

1. < kaave, kaavi ’linnunkuva’, jota käytettiin linnustamisessa vesilintuja houkuttamaan

2. < kaavi ’haamu, aave’

3. < kapi: kapinen maa tarkoittaa vähämultaista maata

4. < kapittaa ’kilpailla jossakin’. Mm. viljan niittämisessä kapitettiin.

Kirjoituskallio

Tarinan mukaan kallionkolossa asui haltija, joka huuteli kalliolle lehmiä lypsääkseen niitä

1. kansantarun mukaan vangit ovat majailleet kallion suojissa ja hakanneet siihen nimiä

2. kalliosta on voinut joskus olla näkyvillä alue, jossa on luonnon kirjomia, kirjavia kuvioita

3. kalliossa on voinut olla kalliopiirroksia

4. muinaissuomalaisten henkilönnimien joukossa on kirjo- ja kirja-alkuisia nimiä

Luolajanportti

Luolajanportti on vanhojen teiden risteyskohta. Teitä lähti itään kohti Lepaanvirtaa, jonka vastarannalla oli krouvi matkalaisia varten ja tiet Pälkäneelle ja Hämeenlinnaan; etelään Merven kylään; luoteeseen Tenholan kylään; länteen lähti Luolajantie eli Luolaistentie.

Luolajantieltä haarautui tiet Tenholan linnavuorelle ja Kalvolan Heinuun. Tie jatkoi Ihalemmen, Nihattulan, Vähä-Luolajan (nyk. Nummi) ja Vuorentaan kautta Iso-Luolajaan (nyk. Luolaja). Vuorentakaa pääsi Härkätielle kohti Turkua ja Uskelaa (nyk. Salo), joka oli yksi hämäläisten satamista. Luolajantieltä pääsi myös Merentielle kohti Uudenmaan rannikkoa sekä Hiidentielle kohti Kokemäenjoen alajuoksua.

Luolajasta on käytetty myös nimiä Luolainen, Luolas ja Lolas. Mahdollisesti Luolaja on ollut koko Tyrvännön ja Vanajan pitäjän välisen harjualueen nimi.

< luola: joko eläinten asuinluolat tai ihmisten piiloutumisluolat

Ruskeenkärki

Tyrvännön raja on kulkenut Ruskeenkärjen läpi

1. < henkilönnimi Ruskeepää, Ruskeeparta

2. < ruskea: paikalla ehkä asuneiden hämäläistyneiden lappalaisten ihonväri oli tummempi kuin hämäläisten

Rääkinsuo, Pahasuo, Pahakorpi

< rääkki ’taakka, vaiva’: alue oli tulvien vaivaama. Samaan viittaa toinenkin nimi.

Tonttukivi, Tontunkivi

= Pekkasentien varressa oleva siirtolohkare, jonka kyljessä on syvennys. Sen pohjalla saattaa nähdä ihmiskasvojen hahmon. Vielä viime vuosisadalla syvennykseen on viety uhriksi kaloja.

Tarinan mukaan Lepaan ja Vesunnan tontut olivat varastaneet tavaraa toistensa kartanoista ja riitelivät kiven luona. Vesunnan tonttu heitti Lepaan tonttua kivellä, joka osui Tonttukiveen ja teki siihen kolon.

Vihdinvirta

1. < germaaninen henkilönnimi Wihto, Wihtic < wiht ’noita, viisas’

2. < vihti ’noita’

3. < vihtin, vihkin ’pyhäksi, koskemattomaksi loihtiminen’, joka olisi hyvinkin voitu suorittaa Suontaan ja Vesunnan rajalla

Suotaala

= Tyrvännön keskustaajama ja vanhin talonpoikaiskylä, peräisin 500-luvulta

1. < suo + talas/tala ’veneiden, verkkojen, lehdeksien ym. varastokatos’ tai ’puussa oleva lava eläinten väijymistä varten’. Pitkävokaalinen muoto olisi voinut syntyä välivaiheen Suotalala (paikannimen pääte -la) kautta.

2. < suota ’hevoslauma’. Kylässä on saattanut olla hevosia talvikuljetuksia varten.

3. < suota ’ihmisjoukko’. Aikalaisten mielestä kylä on voinut vaikuttaa hyvinkin isolta ihmisjoukolta.

Aistinki

< aisti, aistia: Saaresta on voitu tähystää järven veneliikennettä.

Nimi voisi olla myös lappalaista alkuperää

Antiala

1. < anti ’uhrilahja’: Niemestä on löydetty runsaasti muinaisjäännöksiä, ja paikka on alueen vanhin asutus.

2. < henkilönnimi Antti, Anti (epätodennäköisempi selitys)

Huoritunmäki, Huorituksenmäki, Kirkkoaho

= Suotaalan länsilaidalla oleva mäki, jolle Tyrvännön kirkko valmistui 1799. Paikan nimi muutettiin tuolloin Kirkkoahoksi.

< huora, huorittu, huoritus

Karhunpäänmäki

Mäellä on nykyään viljamakasiini, joka toimii kalastusmuseona

1. mäki näyttää sivusta katsottuna karhun päältä

2. karhupeijaisten jälkeen karhun kallo vietiin mäelle ja ripustettiin männynoksaan. Näin luut palautettiin uusien karhujen rakennusaineeksi. Mäen muoto on voinut vaikuttaa paikan valintaan.

Mäen ”takapuolella”, Lusinselän itäpuolella Siukolan kylässä oli 1800-luvulla niitty nimeltä Karhunperse, joka on viittaus mäen nimeen. Tällä haluttiin osoittaa, että kylän maat ulottuivat järven toiselle puolelle. Sittemmin nimi siistiytyi muotoon Karhunperä.

Petäys

Nimi esiintyy jo isojakoasiakirjoissa

< petäjä

Vanajaniemi

Niemi sai nimensä vesistöltä, joiden nimet kuuluvat vanhimpiin paikannimiin. Sen etymologia voi olla jompikumpi seuraavista:

1. skandinaavinen van ’vesi’ + -ia > Vania, Vaania > Vana, Vaanaa (ruots. Vanå) + -ja > Vanaja (ruots. Vånå)

2. < germaaninen henkilönnimi Wan, Wano, Wanaho, Wanini, Wannide

3. Wikipedian mukaan Vanajan pitäjän ruotsinkielinen nimi esiintyy Turun tuomiokirkon Mustan kirjan 1400-luvulla tehdyssä kopiossa ja keskiaikaisissa kirjeissä mm. muodossa Wanö, Wonö, Waanä, Waeno, Wane, Waanö, Vone. Lähteitä mainitsematta artikkeli jatkaa: ”Nimistötutkijat ovat melkoisen yksimielisiä siitä, että nimen lopussa on ollut saarta merkitsevä ö.”; ”Tutkijat olettavat, että alkutavu Vaan on ilmeisesti lyhennelmä muodosta Vanaan, joten saaren nimi olisi ollut Vanaan- tai Vanajansalo. Kysymys on eittämättä samasta saaresta, jolla Vanajan seurakunnan keskiaikainen kivikirkko sijaitsee ja jonka paikalla ovat varmasti olleet aiemmat puukirkot kuin myös pakanuuden aikaiset kulttipaikat.”; ”Ehkä tavallaan alkuperäisimmillään nimi on säilynyt Vanajaveden yläjuoksulla, Kernaalajärven rannalla olevan kartanon nimessä: Vånå gård ja suomeksi Vanaantaka, joka on myös Vantaa-joen etymologinen tausta.”

Lapinämmänkivi

Tarinan mukaan kristitty mies vieritti täällä kiven lapinämmän eli noidan päälle. Ämmä tarkoittaa myös naispuolista vedenhaltijaa.

Talaankari

< talas, tala ’kalastusvälineiden säilytyskatos’ tai ’venekatos’

Vohlio

< vohla, joita saaressa on pidetty kesälaitumella

Lähteet

Kallio, Toivo. 2004. Tyrväntöläisiä paikannimiä. Tyrväntö-seuran julkaisuja 1. Hämeenlinna: Tyrväntö-seura ry.

Tyrväntö-verkko. WWW-dokumentti. http://www.tyrvanto.net/.

Vanaja (kunta). Wikipedia. WWW-dokumentti. http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanaja_(kunta). Luettu 18.8.2009.