Susi

Näissä kartoissa on etymologinen sukupuu indoeurooppalaisen kantakielen sanoille *wĺ̥kʷos (susi), josta kehittyi englannin wolf, ja *ḱwṓ (koira), josta kehittyi englannin hound ja suomen susi. Suomi kuuluu uralilaisiin kieliin, jotka ovat historiansa aikana olleet läheisissä tekemisissä indoeurooppalaisten kielten kanssa, joihin englantikin kuuluu.

Huomaa, että kaikki sanat eivät ole yleisessä käytössä. Joissakin kielissä toinen sana on voinut syrjäyttää aiemmin käytetyn sanan. Näin on käynyt varsinkin iberoromaanisten kielten koiraa tarkoittavissa sanoissa. Esimerkiksi espanjassa tavallinen koiraa tarkoittava sana on perro eikä latinasta saatu can. Samoin ruotsissa suteen viitataan yleensä sanalla varg eikä ulv.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

*wĺ̥kʷos

Sana tarkoittaa ’susi’ kaikissa kielissä paitsi lyydiassa ja luuvissa (*walwe- ja *walwa-), joissa se tarkoittaa ’leijona’.

*ḱwṓ

Sana tarkoittaa ’koira’ kaikissa indoeurooppalaissa kielissä. Se lainattiin itämerensuomalaisiin kieliin merkityksessä ’susi’.

Virossa on kaksi sanaa sudelle: susi ja hunt. Edellinen on sama itämerensuomalainen sana, joka esiintyy suomessa ja vatjassa, ja joka lainattiin todennäköisesti esigermaanisesta kielestä. Tämä näkyy kartassa sanana *ḱu̯n̥tó‑. Jälkimmäinen sana lainattiin keskialasaksan sanasta hund, mutta kartassa sen näytetään tulleen germaanisesta kantakielestä, koska alasaksalle ei ole tarpeeksi tilaa.

Karjalan sana susi on ilmeisesti lainaa suomesta, ja sitä käytetään vain saduissa, runoissa yms.

Pohjoissaamen sana šūvon tarkoittaa ’hyvin koulutettu koira’ ja se lainattiin kantasaameen todennäköisesti baltoslaavilaisen kantakielen koiraa tarkoittaneesta sanasta.

Uralilaiset kielet

Tässä kartassa on uralilaisten kielten sutta tarkoittavia sanoja.

Merkinnät