Japanista käytettävien nimien etymologia

Yamato

Kartassa sinisellä on Japanin muinainen alue. Hokkaidou, Kuriilit ja Okinawa eivät kuuluneet silloiseen valtioon. Punaisella on merkitty Yamaton provinssi.

1. 倭 Wō: Kiinalaisten ajanlaskumme alussa Japanista käyttämä nimitys. Merkki tarkoitti alun perin ’alamainen’, ’alistuva’ tai ’kääpiö’. Korealaiset omaksuivat sanan muodossa 왜 Wae. Japanilaisetkin alkoivat kutsua maataan nimellä Wa.

2. 山戸 Yamato: Alun perin pienen provinssin nimi, mutta tarkoitti lopulta koko Japania. Nimen alkuperäinen merkitys ei ole selvillä, mutta se on voinut koostua sanoista 山 ’vuori’ + 戸 ’portti’.

3. 倭 Yamato: Kofun-kauden aikana (n. 250–538 jaa.) japanilaiset ottivat käyttöönsä kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän. Tällöin kiinalaisten Japanista käyttämää merkkiä ruvettiin käyttämään myös Yamato-nimen kirjoittamiseen (ateji).

4. 大倭 Yamato: Asuka-kaudella (538–710) japanilaiset paikannimet standardoitiin kaksimerkkisiksi yhdyssanoiksi. Yamato-nimen alkuun lisättiin ’suurta’ tarkoittava 大-merkki, mutta nimen äänneasu ei muuttunut.

5. 大和 Yamato / 和 Wa: Nara-kaudella (710–794) japanilaiset vihdoin heräsivät siihen tosiseikkaan, että kiinalaisten heille antama nimi oli halventava ja vaihtoivat kääpiötä tai alistuvaa tarkoittavan 倭-merkin ylevämpään, ’harmoniaa’ tarkoittavaan 和-merkkiin, joka lausuttiin samalla tavalla (wa). Vaihdos tehtiin sekä Wa- että Yamato-nimessä. Nykyäänkin 和-merkkiä käytetään yhdyssanojen alkuosana merkityksessä ’japanilainen’.

Nihon

1. 日本 Nyit-pwon: 600-luvulla Japanista ruvettiin käyttämään keskikiinankielistä nimitystä, joka tarkoittaa ’auringon alkuperä’: kiinalaisten näkökulmasta katsottuna aurinko nousee Japanin suunnalta. Tangshu-historiateoksen mukaan nimi otettiin käyttöön, koska japanilainen lähettiläs oli tyytymätön kiinalaisten Japanista käyttämään nimeen. Shiji-kronikan erään kommentaarin (Shiji Zhengyi) mukaan Kiinan ainoa virallisesti keisariksi julistettu naishallitsija Wu Zetian (690–705) määräsi lähettilään vaihtamaan valtion nimen.

Nykyisin Japani on mandariinikiinaksi Rìběn, wu-kiinaksi (mm. shanghainkiina) Zeppen, min nan -kiinaksi Jit-pun ja kantoninkiinaksi Jatbun. Koreassa Japani tunnetaan nimellä 일본 Ilbon. Kaikki nämä sanat ovat alkuperäisen keskikiinalaisen sanan jälkeläisiä. Wu-kiina ja min nan eivät polveudu keskikiinasta vaan eriytyivät jo muinaiskiinasta, joten nämä kielet todennäköisesti käyttivät omia lausumissääntöjään ja lainasivat vain sanan kirjoitusasun.

2. 日本 Nippon: Muinaisjapanissa nimi lausuttiin Nippon.

3. 日本 Jippon, Nifon: Portugalilaisia lähetystyöntekijöitä saapui Japaniin 1500-luvun lopulla. Heidän vuonna 1603 julkaisemassaan keskijapanin sanakirjassa Japanin nimi esiintyy muodossa Jippon ja Nifon. Keskijapanissa alkuperäinen [p]-äänne oli pehmentynyt [f]-äänteen kaltaiseksi [ɸ]-äänteeksi. Koska aurinkoa tarkoittava merkki kuitenkin usein kahdentaa jäljessä tulevan konsonantin, [pp]-äännekin oli yhä käytössä. Sanan alussa olevan äänteen ero johtuu siitä, että 日-merkki voidaan lausua sekä nichi että jitsu. Ensimmäinen lukutapa on peräisin 400–500-luvun kiinasta, toinen 600–800-luvun kiinasta.

4. 日本 Nippon, Nihon: Nykyjapanissa on käytössä kaksi lausumistapaa: Nippon ja Nihon. Näistä ensin mainittu koetaan virallisemmaksi ja sitä käytetään mm. rahoissa, postimerkeissä ja muissa virallisissa yhteyksissä. Nihon-muotoa käytetään enemmän puhekielessä. Nykyjapanissa [ɸ]-äänne on pehmentynyt lisää ja muuttunut [h]-äänteeksi.

5. Cipangu: Marco Polo matkusteli isänsä ja setänsä mukana Aasiassa 1271–1295. Tuona aikana hän kirjasi ylös varhaisen mandariini- tai wu-kiinalaisen Japania tarkoittavan sanan muodossa Cipangu. Nimessä on tässä mukana myös ’valtiota’ tarkoittava sana 國 guó. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Japani mainittiin eurooppalaisessa lähteessä. Eurooppalaisessa kartassa se nähtiin ilmeisesti ensimmäisen kerran, kun munkki Fra Mauro julkaisi maailmankarttansa 1450-luvulla.

6. Jepang: Kiinasta Japania tarkoittava nimi kulkeutui malaijin kieleen muodossa Jepang. Nykymalaijissa se on kehittynyt muotoon Jepun.

7. Iapam: Portugalilaiset kauppiaat lainasivat sanan malaijin kielestä 1500-luvulla. Senaikaisen oikeinkirjoituksen mukaan nimi kirjoitettiin Iapam.

8. Giapan: Kauppiaat toivat sanan jälleen Eurooppaan. Ensimmäinen englanninkielinen lähde (19.2.1565 päivätty ja vuonna 1577 julkaistu kirje) kirjoittaa sen muodossa Giapan.

9. Japan: Englannin oikeinkirjoituksen kehittyessä sana sai nykyisen kirjoitusasunsa Japan.